Terveisiä Kädentaitomessuilta. Jos joku lukijani ajattelee isona suurperheen perustamista ja käsityöyrittäjyyttä yhdistettynä- niin älä jatka lukemista.
Lähdimme siis matkaan perjantaina kauniissa aurinkoisessa ilmassa. Kaikki tuntui olevan hyvin, paitsi, että oma auto oli edelleen korjaamolla ja meillä oli laina-auto vetämässä vaunua. Sitä hiukan jännättiin, ihan vähän vain. Ja ylämäessä jännäsi se kasvava jono meidän takanamme, että pääseekö se karavaani ikinä ylös.
Ensin haettiin pikkumatami eskarista, sitten pikkumies koulusta ja sinne ajettaessa muistin, että pojan lääkkeet on kotona. No ei ne ihan välttämättömiä ole mutta rauhoittaa huomattavasti elämää..Päätimme kokeilla selviytyä ilman. Nyt jälkeenpäin kyllä päätin, että se oli viimeinen kokeilu.
Puolivälissä matkaa ukko alkoi ihmetellä kilinää, joka kuului jostain auton etupäästä, huoltoaseman pissireissulla sitten hän löysi vian, joku tunkin osa oli raahannut maata pidemmän matkaa, oli varmaan kipinöinyt kilistessään kun oli hioutunut ihan uudelleen.
Jyväskylässä purettiin tavarat ja rakennettiin pikku osastoni kuntoon ja sitten etsimään nukkumispaikkaa.
Messuilla on aika monella näytteilleasettajalla asuntovaunu tai asuntoauto tai patja pakettiautossa..joten usein saa sähkövirtaa talon puolesta pientä korvausta vastaan. No parkkeerattiin sähkötolpan viereen mutta sähköä ei meille luvattu. Kirkas katulamppu oli onneksi ihan sängyn kohdalla, ilmainen valaistuskin, upeaa. Majoitus keskellä kaupunkia. Luxusta maalaisille. Ihmeteltiin liikennettä ja valoja.
Vaunumme on vanhahko, mutta toimiva, on vesi ja vessa ja lämpö. On aikuisten parivuode ja yläsänky ja sohvaryhmän vuoteet. Pikkumatami kömpi yläsänkyynsä, siellä voi asua niin kauan kun ei tule ahtaan paikan kammoa kun nenä on katossa.
Syötiin ja ukko alkoi virittelemään lämmityslaitetta käyntiin, kaasua oli tarpeeksi mutta vaunun akku oli vajaalla latauksella, joten lämmityslaite ei lähtenytkään käyntiin!! taisi olla ihan nollassa ulkolämpö. Lapset kömpivät makuupusseihinsa ja meillä oli ihan tavallinen peti peittoineen, vaunussa käytän ohuita kesäpeittoja, kun siinä on niin hyvä lämmitys. Se yö meni sitten nenä huurteessa.
Jossain vaiheessa horroksessa tajusin, että ukko touhuaa jotakin kaasulieden kanssa, ajattelin, että keittää vettä lämpimikseen.
Aamulla oli kaasuliedellä iso nokinen pyöreä KIVI.
Jotta kiven idea selviäisi niin palaan ajassa kesään 1981 kun olimme neljän lapsen ja farmari Ladan kanssa telttailemassa jäämeren rannalla. Oli pakkasta heinäkuussa, lapsilla oli talvihaalarit makuupusseissa ja palelimme teltassa. Silloin ukko hiippaili yöllä, haki kiviä, lämmitti ne priimuksella ja jopa varpaat makuupussissa lämpenivät.
Olihan se varmaan ollut näky kun mies kulkee keskellä yötä leirintäalueella ja kerää isoja kiviä muovikasseihin.
Seuraavana kesänä meistä tuli karavaanareita.
Siis nyt hän halusi lämmittää vaunun isolla kivelllä. Kaunis ajatus, eikö vain.
Kohta kaksi, vaunussa on siis vessa. Sellainen pönttö, johon laitetaan aineita, jotta ei haise. Me on sovittu, että se on vain pisuvessa ja isommat asiat hoidetaan muualla. Yleesä se leirintäalueella onnistuukin ihan hyvin, mutta keskellä kaupunkia Messuparkkipaikalla? Kehoitin lapsia uhaten, kiristäen ja lahjoen kunnon istuntoon niin kauan kuin messupaikka on auki. Mutta eihän se tietenkään toimi niin.
Kun oli oltu hetki vaunulla niin jopas toisella olikin jo Iso hätä.
Ukko ilmoitti, että pylly piukkaaan ja autoon. Ja me ajeltiin sitten lauantai-iltana katselemassa Jyväskylän nähtävyyksiä, kaunis on kaupunki, mutta ei yhtään huoltoasemaa tai siistinnäköistä kahvilaa. Kiellettiin hätäistä takapenkillä edes päästämästä ilmaa sisältään ulos, ettei käy huonosti. Kylmäasemia ja kaljakuppiloita, sääliksi kävi jyväskyläläisiä, ei vessaa näkynyt koko keskustassa.
Löytyi se kolmen aakkosen huoltamo sitten kymmenen hikisen ( ukko siis hikoili ) kilometrin päästä ja istunto pidettiin ja tulokset olivat onnistuneet. Voihan sitä lauantai-iltaa niinkin viettää, jos on lapset mukana messuilla.
Pikkumatami pääsi lehtikuvaan (Keskisuomalaiseen) ja pikkumies sai pelata tuntitolkulla Gameboy peliään, karkkia syötiin ja kivaa oli.
Tässä jotain aivan ihanaa, messuilla oli Prinsessa, ihan oikea Prinsessa, näin ainakin pikkumatami ikuisesti uskoo. Ja hän sai ottaa Prinsessaa kädestä kiinni ja vaikka mitä ihanaa...
Viereisessä osastossa Prinsessa mainosti kierrätysmateriaalista valmistettuja pukuvuokraamon vaatteita,
aivan ihania.
Muuten Kädentaitomessut olivat jotenkin latteat verrattuna viime vuoteen. Muutama asiakas sanoi samaa, ei oikein löytänyt sitä mitä etsi.
Tuli sellainen tunne, että odotukset ja kohderyhmät eivät kohtaa. Käsityöläiset odottivat valmiiden tuotteiden ostajia, messuvieraat etsivät materiaalia, ideoita.
Minusta oli parasta kun muutama bloginlukija kävi kurkkaamassa ja juttelemassa.
Ja se Kurpitsahuivi jäi sitten Jyväskylään, pitää kai tehdä toinen .
catarina
