Elämä hyvin pienessä pohjoiskarjalan rajaseudun kylässä antoi mahtavat ulkoiset puitteet hiljaisuudelle. Pääsiäisyön ortodoksinen palvelus on erilaista hiljentymistä riemullisuudessaan.
Luonto oli valkoinen, kevään merkkejä ei vielä näkynyt, ei muuttolintuja. Patvinsuon kansallispuistossa kiipesimme lintutorniin, vain korppi raakkui kaukaisuudessa. Suo nukkui talviuntaan.
Pitkospuita ei juuri lumen alta näkynyt, pieni kohouma vain, ja suo odotti vieressä kastellakseen vaeltajan kengät, onneksi oli varasukkia mukana.
Parina aamuna oli satanut valkeaa lunta 5-10 senttiä ja kevyt jää peitti suolla hiljaa virtaavan joen.
Reitit on hyvin merkitty maastoon, laavuja tulentekopaikkoineen on sopivien matkojen päässä. Teimme päivävaelluksia n. 6-8 km päivässä.
Ensin metriset puut on huonolla sahalla katkaistu ja tylsällä kirveellä pilkottu, sitten syttyy nuotio ja päästään makkaraa paistamaan ja kahvia juomaan.
Tällainen autiotupa osui eräänä päivänä reitille.
Ovikin oli melkein auki
Ja pimeän majan sisällä oli lämmityslaite
Tätä tupaa ei kai oltu aikoihin käytetty, vain pienen pupun askeleet löytyivät ulkoa, oli pupu kai keitellyt pontikkaa..
Erämaiden monia soita on käytetty ihmisten hyväksi. Turvetta on nostettu valtavasti ja sen jälkeen on soilla nyt kasvamassa toisenlaista uusiutuvaa energiaa.
Kymmeniä neliökilometrejä ruokohelpiviljelystä.
Kevättalvi toi uutta puhdasta lunta ja uuden elämyksen vaeltajalle. Jäljet hangella. Kun vaeltaja aamulla lähti liikkeelle, niin yöllisen lumisateen jälkeen alkoi hanki kertoa kulkijoistaan. Ei ole ihminen luonnon hiljaisuudessa yksin, vaikka ei muita kulkijoita näkisikään. vain hetkeä aiemmin on metsän asukas ollut liikkeellä.
Tässä pienen metsähiiren pari senttiset jäljet
Hirvikin oli rymistellyt aivan hiljattain edellämme.
Rajaseudun erämaan kiehtovimmat asukkaat eivät ihmiselle näyttäydy, mutta tiedämme että on susikin ollut liikkeellä
Karhut alkavat myös heräillä talvipesistään,
Valtava on metsän kuninkaan tassunjälki, jossa kynnetkin näkyivät. Kun palasimme samaa reittiä kolmen tunnin kuluttua, oli aurinko ja tuuli jo sotkenut jäljet, jotka aamupakkasessa olivat niin selkeät.
Monta vuotta olen pääsiäisen aikoihin noita seutuja kierrellyt, mesikämmenen jälkiä etsinyt, mahtava tunne kun unelma toteutuu.
Ja seuraavaksi käsitöitä
catarina
