Kummallista miten silmä tottuu siihen, että ns.olohuoneen eli meillä tuvan pyöreä pöytä muuttuu hiljalleen äidin neulontatarvikkeiden säilytykseen.
No eihän sillä kyllä muuta virkaa olekaan, tupa ei ole edustuskäyttöön vaan elämiseen, siihen ei koskaan kateta kahveja vieraille, ehkä jouluna ja pääsiäisenä sen raivaan ja laitan siistiksi, vähäksi aikaa.
Nyt pöydällä on kolme keskeneräistä pääkallopipoa, sen vuoksi teen kolmea pipoa yhtä aikaa, että muistan kuvion paremmin. Tässä mallissa olisi kolme riviä kalloja mutta teen nyt vain yhden rivin. Ja neuloin ensin varastojen nimettömästä tekokuitulangasta resorilla vuorin , jonka yhdistän neuloen kuvioneuleosuuden jälkeen, kaksi pipoa on nyt siinä vaiheessa ja Josefinan pipo on kuvioneuleessa vielä. Lankana Nalle ja Wool sekä Pirtin Kehräämön kaksisäikeinen liukuvärjätty villa. Puikkoina 2½ Addin pyöröt.
Oikeastaan laitoin tuon kuvan kertomaan mikä se on paras neulojan ystävä. Eli tuo kirpparilta vuosia sitten ostettu niskanhieroja, joka väsymättä pehmittelee hartia- ja niskalihaksia, ja mikä parasta, samalla voi neuloa.
catarina
