Tänään katselimme Vanhimman tyttären ja lasten kanssa nappeja. Niissähän on koko meidän perheen elämä. Katsomme, löydämme ja muistamme. Ihana idea lähti täältä.
Tallella on vanhoja isoja nappeja, on pikkuriikkisiä nappeja, on lastennappeja. Me muistamme monta unohtunutta tarinaa.
Tämä lasinen koriste on peräisin jostain vanhasta lampusta, mutta me muistimme tarinan, jolloin Villellä oli timantti nenässä. Poika oli kai kolme-neljävuotias ja kun illalla piti mennä nukkumaan hän ilmoitti, että ei tule uni kun on timantti nenässä. Nenä oli tukossa ja sitten lääkäriin, joka poisti pienen "timantin" se oli peräisin siskon pääsiäismunasormuksesta.
Napit ovat asuneet tätä taloa, sekaista taloa yli 20 vuotta. Ostin sen Turussa asuessamme kun viidennen lapsen synnyttyä olin kotona ja ompelin paljon.
Vanhoin tytär löysi kaksi muistoa: Iso ruskea nappi oli hänen leikeissään kanto ja pieni kukkanappi kuului villatakkiin, jonka hänelle neuloin ehkä 10 vuotiaana, hän sai itse valita siihen napit.
Nappilaatikoissa asuu hakaneuloja, joita on ollut tyttöjen hameissa koristeena ja löytyypä vanha vauvan turvahakaneulakin. Joskus olen ollut järjestelmällisellä tuulella ja napit ovat päässeet lankaan tai hakaneulaan säilöön.
Ankkurinappi on kuulunut meidän perhe-elämään kauan. Pieni meripartiolainen ylpeili kiiltävillä napeillaan äidin ompelemassa partiopuserossa, parhaimmillaan partiolaisia meillä oli minun lisäkseni viisi.
Tähän kuvaan on päässyt myös jostain lomareissulta Lapin maastosta löytynyt kolmen kruunun nappi, joka oli pojille iso aarre.
Yksi lokero sisältää muistoja elämän eri vaiheista, merkkejä, joita on vaatteissa kannettu.
Ja nappileikkien viehätys jatkuu seuravallekin sukupolvelle:
Edit : Ja nyt on napit järjestetty!
catarina
