Minulla on kaksi kirja-aarretta, joiden arvon nyt alan tajuta. Kutomisen käsikirja, sen on äitini saanut 1946 ja Tyttöjen askartelukirjan sain äidiltäni 1957.
Lapsena katselin ja opettelin molempien avulla kaikenlaista, myöhemmin olen palannut niiden sivuilta tarkistamaan "mitenkäs se nyt tehtiinkään..."
Kutomisen käsikirjan on kustantanut Pellervo-seura ja se on suomennettu 1945.
Se alkusanoissa suomentaja huomauttaa: " Tässä kirjassa kudotaan sukkaa, kuten tekee hämäläinen, pohjalainen ja länsisuomalainen. Itäsuomalainen neulokoon neulottavansa, länsisuomalaiselta se ei luonnistu, ei käsin eikä kielin. Rikkaalla äidinkielellämme on kyllä varaa kummankin käyttöön." Eikös ole ihanasti sanottu!!
Nyt kun netistä alkoi löytyä erilaisa kantapäitä sukkaan niin uskokaa tai älkää, mutta tuo kirja antaa ohjeen neljään erilaiseen kantapäähän, minnehän ne toiset sitten aikojen saatossa hävisivät, kouluopetus tunsi ja opetti käsityöissä vain yhden ainoan oikean kantapään, vuosikymmenten ajan.
Joskus viime kevättalvena sain akillesjänteen tulehduksen, joka ei ota parantuakseen, siksiköhän nuo kantapäämallit on sydäntä lähellä. Akilleellakin oli kantapäänsä..Aion nyt kokeilla nuo vanhat ohjeet:
Aloitin eilen yhdet sukat, joissa kokeilen erästä kantapää mallia, kuvaan ja kerron miten se etenee.
Kantapäiden teko-ohjeet alkavat kirjassa lauseella :" Useimmissa kantapäissä on kantalappu ja kantapohja." Ja kaikki muukin on yhtä perusteellista.
Miten on kun kirja on vuodelta 1945, siis yli 60 vuotta vanha, saako sen ohjeita julkaista tässä blogissa?
saako skannata tai kirjoittaa jäljentäen?
catarina
