Sain sitten lopulta valmiiksi tämän Rajakarjalan pintaneulemallilla tehdyn huivin.
Kuva on nyt vaan kännykkäkuva kun se kamera on pojilla Åressa. Mutta siis lankana turkoosia vanhaa mohairia ja malliltaan pidennetty salmiakki...Eli ensin neuloin kuin kolmiohuivia, mutta vähemmän, tai hitaammin miten sen nyt sanoisi, levennyksiä, kun huivi oli n. 50 sm leveä jatkoin ilman levennyksiä suorakaiteena ja lopuksi kavensin samassa suhteessa kuin oli alussa leventänyt. Pituus kärjestä kärkeen 120 sm. Tuo mallineule venyy ja laskeuttuu upeasti. Aloitus- ja lopetuskulmat ovat alhaalla, suorakaiteen alku on huovutetun porkkanan kohdalla kaula-aukossa ja toinen vastaava kulma on sivussa, mutta se häviää kun huivi laskeutuu.
Tämä tulee lahjaksi eräällä ihanalle " vanhalle ladylle". Kerron sitten tarkemmin mitä tarkoitan, kunhan on appiukon 90-v juhlat juhlittu.
Itselleni tein pikaisesti tämän tutun Calorymetrin, joskin hiukan oikaisin lopussa kun se näytti niin leveältä.
Lankana itsevärjätty angora (vaaleampi) yhdistettynä Pirtin kehräämön liukuvärjättyyn villaan. Kuvassa ei sävyero näy. Nelosen puikoilla neuloin.
Näitä teen kyllä lisääkin, nopea ja kiva tehdä.
Minulla rauhalliset päivät jatkuu, kotona on vain ukko ja Mahdoton kakara. He touhuavat innoissaan talon uuden lämmitysjärjestelmän kimpussa, projekti venyi syksystä kevääseen, mutta nyt pelletti palaa...
Minä innostuin siivoamaan Pikkumatamin huoneen, pesinpä ihan ikkunatkin. Ja tuhosin ne sata kärpästä, jotka olivat talvehtimassa ikkunoiden karmeissa. Kun tyttö on lomalla niin sain surutta heittää pois kaiken rikkinäisen rojun ja kylläpä sitä oli kertynytkin, miten yksi pieni tyttö voikin kaiken hajottaa: kirjoja, kaikenlaista pikkukrääsää, barbeja, kyniä, hiusjuttuja kaikkea oli rikki enemmän kuin ehjänä. Yksi bratz raukka on edelleen kuin muinainen merirosvosankari, ilman kenkää, keppijalkaisena, ei löytynyt mistään, ei sitten millään.
Yllätin Pikkumatamin tässä pari päivää ennen lomaa sakset kädessä leikkaamassa Rangatangalta karvoja, siis se on sellainen kauheaa melua pitävä pehmoleluapina. Koska tyhmiä tekoja seuraa aina opetus niin kysyin eikö hän enää tykkää apinasta, vastaus oli että "en tykkää." Ja koska koko perhe saisi rauhan kun Rangatanga muuttaisi pois niin kysyin haluaisiko hän antaa Rangatangan Ellun koiralle kun se rakastaa pehmoleluja. Ja voi mikä antamisen ilo, vai oliko se helpostus kun ei oltukaan vihaisia saksien käyttämisestä?
Nyt Rangatanga asuu Ellun ja Avonsa ja Debin kanssa, laitoin siihen ystävällisesti uudet patteritkin.
Olen kyllä ihmetellyt, kun ei Ellu vastaa puhelimeen. No kyllä siitä pian patterit loppuu...En muistanut kertoa, että se on jotenkin rikki ja alkaa mölytä joskus ihan yksinään...
catarina
