Tänään on laskiaissunnuntai.  Kirkkovuoden Suuri paasto alkaa. -Mikä ihme, kysyy varmaan joku lukijani, älä vielä karkaa, älä pelästy, en aio pitää sunnuntaisaarnaa.

Meillä nykyajan ihmisillä on kaikkea, ei minkäänlainen ruuasta kieltäytyminen olisi vaikeaa, -jos ei saisi syödä voita, niin onhan margariinia, ja jos ei lihaa niin onhan soijaa. Karkkilakko tai "kahvipaussi" ei kasvata meidän ihmisyyttämme sen enempää, hyödyllisiähän nekin silti ovat.

Ehkä kuitenkin on hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään mikä on tärkeää.  Nuo ihanat Lankahamsterit joutuvat aivan tosissaan taistelemaan ostohalujaan vastaan lankakauppoja kiertämällä, upea juttu. Ja nuo Neuleystävä yllärit, kun niitä ulkopuolisena lukee, niin niissä toisen ilahduttaminen nousee oman saamisen ohi. Ja kun paketin saaja sitten hehkuttaa blogissaan mitä hän sai,  niin ilo siitä menee myös paketin lähettäjälle, miten mahtavaa.

Olen vuosien aikana pyrkinyt paastonaikana antamaan itselleni paastokilvoitustehtävän. Esimerkiksi eräänä vuonna se oli, että huomioin yhtä perheen lasta  tavallista enemmän, hänen siitä tietämättä.

Nykypäivän paasto voisi olla juuri tätä kaikkea,  salaisesti hyvän tekemistä toiselle, ilon jakamista eteenpäin ja joistakin omista pimeistä asioista pois pyrkimistä.

Tänä vuonna aion opetella joutilaisuutta, ottaa aikaa lukea jotakin ajatuksia herättävää. Tätä varten on odottamassa ensin yksi uusi kirja:
Nunna Kristoduli: "Maahan kumartuneet sypressit"  Kirja kertoo pyhistä ihmisistä ja ihmeistä.
Sen verran olen sitä selannut, että olen  hämilläni.
401368.jpg


catarina