Lämmin kiitos kaikille onnentoivotuksista ja niin positiivisista kommenteista, tästä on kiva jatkaa.
Aloitetaan vaikka sukista.
Tässä vanhoihin harmaisiin varsiin tein uudet terät. Lanka oli alkujaankin 7Veljestä, joten risat vaan pois ja pieni pätkävärjätty resorinpalanen ennen vaaleanvihreää jalkaterää. En tehnyt näihin edes vahvistettua kantapäätä, kestävät taas jonkin aikaa, pohjasta poikien sukat kuluu.
Keväällä sitten saan taas mennä koululle muovikassin kera ja sieltä löytyy kaikki mitkä talven mittaan ovat kadonneet, alushousuista lapasiin...ja niin on aina ollut jo 20 vuotta sitten, en koskaan ole oppinut kasvattamaan pojista huolellisia.
Tajusin poikien huolettomuuden oikeastaan kerran kun partioleirillä oli laitettu leirin lopuksi pyykkinarulle vaatteet, joita kukaan ei tunnistanut omikseen ja vanhemmat saivat siitä sitten kerätä. Häveten keräilin akuankkakalsareita ja teepaitoja ja seuraavan kerran ennen leiriä kyllä merkkasin vaatteet ja pidettiin tunnistussulkeiset jo kotona.
Mutta se jatkuu, tuossa on eteisen tuolilla muovikassi, joka jäi viime kotonakäynniltä V-J ltä. Kassi matkusti kyllä senkin jälkeen kerran ukon kyydillä edestakas, mutta kukaan ei muistanut sitä pyytää, eikä kukaan muistanut antaa..
Juuri äsken katselin kuutta yksinäistä villasukkaa, ihan ehjiä tietenkin. Ne risat sukat, jotka tänään näin 13v:n jalassa joutuivat pesukoneeseen, laittakoon huomenna toiseen jalkaan raitasukan ja toiseen sinisen, jos koulussa olisi niiden parit!
Sukkajuttua jatkoin neulekoneella, en ole varmaan viiteen vuoteen koneneulonut sukkia, onneksi vanhat kokeillut ohjeeni näille omille langoille löytyi. Pirtin Kehräämön kampalankaa ostin kerran tarjouksesta, sukkaparille tuli hintaa 1,20 ja aikaa kului tunti, se kasaaminen on niin hidasta. Vahvikkeeksi neuloin kreppilankaa, se antaa myös varteen napakkuutta. Jos päivänvalossa saisi huomenna vaikka kuvia. En niitä myyntiin tee, ei kannata. Mutta omassa jalassa tuntuu kivoilta.
catarina
