Meillä on tällä hetkellä vain yksi auto  ja siihen tottuminen vaatii sopeutumista ja järjestelyä, varsinkin kun parinkymmenen vuoden ajan on menovehkeitä ollut kaksin kappalein.
Mutta eipä siinä mitään hätää kun bussi kulkee  koulupäivinä edestakas aamulla kaksi vuoroa ja iltapäivisin kolme vuoroa.
Maanantaina piti viedä se ainoa auto nyrkkipajalle tuulilasin ja raidetangonpäänvaihtoon, että saa taas vuoden ajaa,  -oli katsastusmieheltä käynyt käsky.

Ukko vei auton ja viihdytti itseään -20 asteen pakkasessa ja kaupungin harvoissa kaupoissa muutaman tunnin odotellen koulubussia, oli käynyt ostamassa !!pipon, kun eihän hänelle ole kukaan  tehnyt pipoa. Tai jos selitys hyväksytään, niin ei hän ole pyytänyt pipoa, eikä hän minun kuulemani mukaan ole tarvinnut pipoa. No hyvä pipo -70% alessa, väri sopivan musta, mutta kauniisti sanottuna aivan liian pieni. Kiristää siis ainakin pipo.
Bussi toi ukon ja pari maitopurkkia kotiin yli tunnissa kierrettyään kaikki sivutiet, joihin koululaisia piti tiputella. Viluinen mies uudessa pipossaan, parta huurteessa, muovikassi kädessä.

Auto jäi yöksi nyrkkipajalle. Meidän autojen on oltava sen verran iäkkäitä, että oma hovikorjaajamme saa ne kuntoon, kun ei olla totuttu merkkikorjaamoiden hintoihin.
Tiistaina sitten ukko suunnisti pipo päässä taas pakkaseen bussipysäkille, tarkoituksena matkustaa kaupunkiin sillä samalla iltapäivävuorolla kuin oli maanantaina  tullut kotiin. Bussi pysähtyi ja kuljettaja sanoi, että me ei saada ottaa matkustajia kylältä kaupunkiin kun lääninhallitus?? ei tue kuin koulumatkoja kaupungista kylälle!! Siis kolme vuoroa ajaa n.40 kilometriä tyhjänä takas.

No ukko siinä pipo kädessä anelee, että kun tuo kyytipeli on korjaamolla ja pitäisi hakea se  pois...Ja tämä ystävällinen kuljettaja,  joka oli jo ystävällisyyttään pysähtynytkin sanomaan, että ei voi ottaa kyytiin,  soitti pomolleen ja sai ukko luvan matkustaa.

tällaista tänään on ihmetelty

catarina