Työhuoneen järjestelyssä löytyi vanhoja lankakerttoja Novitalta. Vuosi lienee n.1980-82.
Silloin oli lehden tilaajille ns.Novita Kerho, johon ilmoittautuneet saivat jonkun monistetun lisäohjeen ja lankakartat lehden välissä.
No nuo nostalgiset lankakartat puhuvat minulle monenlaista. Florica oli yksi suosikkilangoistani ja siinä oli paljon sävyjä, käsinpestäväähän se oli, mutta se oli villan kohdalla itsestään selvyys. Muusta ei tiedetty.
Värikartat eivät myöskään joka vuosi muuttuneet. Oma mielikuvitus sai samoista langoista aina uutta.
Olen varmaan siksi säästellyt noita lankakarttoja, että voin nykylankoihin verraten vaihtaa lankaa, jos teen jonkun vanhan mallin mukaan. Mutta enpä ole tehnyt, vielä.
Tänä päivänä meillä on kaikki maailman langat ja ohjeet silmiemme edessä. Muutama klikkaus ja posti tuo neulemallin ja lankakerän toiselta puolelta maailmaa. Meillä on loputon ideoiden toteuttamisen ja lankakokeilujen paine. Kaikenlaisiin neulontayhteisöihin liittyminen on upea kokemus, neuloa huivia yhdessä usean sadan naisen kanssa ympäri maailmaa, poimia netistä malleja sukkaparista, piposta, lapasesta, joka voikin tehdä aivan uudella tavalla. Tässä ne Step-sukat, joista ei tule samanlaisia. Vai pitäiskö vielä tehdä kummallekin pari siitä samasta kerästä, mietin sitä. Vinkkiä ja neuvoja saa aina kun kysyy, ihmeellistä yhteisöllisyyttä.
Minulla on jonkinverran "ikivanhoja" (siis vanhempia kuin 1970 luku) käsityöohjeita, silloin lanka oli nimeltään ohutta villalankaa tai koululankaa tai sukkalankaa, joskus on jopa mainittu vauvalankaa.
Esiäitimme saivat sukat, lapaset, villahousut ja villatakit niistä tehtyä, kauniita, lämpimiä. Muistan kutittavan langan, muistan vanuttuneet villahousut, joita ekaluokkalaisena käytettiin, ne vanuttuivat kun joskus oli vahinko tapahtunut pitkällä koulumatkalla, jota hiihtäen radan vartta kuljettiin.
Niin luovuutahan ajattelen, sitä miten kaikilla on mahdollisuus löytää pieni himoneuloja itsestään.
Särkevät hartiat, etusormeen syventynyt langanvako, ryppy otsalla , mutta aina nainen neuloo, koska se on meidän taidetta, luovuutta, itsemme toteuttamista, iloa, jota kukaan ei voi meiltä ottaa pois.
catarina ja kuusi sukkaa puikoilla
