Aivan ihania pipoja näkyy nyt vähän joka blogissa pipoviikkojen johdosta. En arvannut niihin ilmoittautua, idea on kyllä ihana. Pitäisipitäisi- pipoja -olo tulee kuitenkin minullekin
Meillä on tänä talvena ollut kysyntää leveäraidallisille resoripipoille. Pojat tietää ihan tarkkaan millainen sen pitää olla. On sentään hyvä, että omatekoiset kelpaa, joskus nuo murkut haluaa vain määrätyillä merkeillä varustettuja urheiluliikkeen päähineitä. Ne on kyllä monesti laatu/hinta suhteeltaan täysin pielessä, merkki ei aina ole lämpimyyden ja kasassapysymisen tae.
No tällaisen halusi 13 v. Lämmin se on kun neuloin Pirtin kehräämön hahtuvalangasta ja joku ikiaikainen villa kaverina. Hahtuvalanka on siis sitä nelinkertaiseksi valmiiksi kerittyä hahtuvaa...
Tuossa keittiön lattialla näyttää kuin myssy kiertäisi, mutta ei se päässä kierrä.
Kokeilen pysyykö perusresori paremmin muodossaan kun kierrän silmukat, siis kaksi kiertäen oikein ja kaksi kiertäen nurin - aika näyttää, jos se tuosta venyy niin sitten kevyt huovutus. Poika ei onneksi ole herkkä kutiamaan, joten ainakaan eka päivän jälkeen ei tarvinnut vuorittaa.
Muutama pipo ja sukkia ja lapasia pitäisi tehdä ennen hiihtolomaa, (ottaen huomioon pari päivää sitten kirjoittamani poikienhuolettomuussyndrooman,) ovat lähdössä laskettelemaan ilman äidin vaatehuoltoa.
Jos olisin järkevä tekisin kymmenen samanlaista sukkaa ja lapasta, mutta -voi se on niin tylsää.
catarina
