Aika kiva tilanne kun neljä nuorinta lastani on yhtäaikaa kotosalla. Muistelen aikaa kun he olivat pieniä. Ellu oli 8 v. V-J oli viisi, Eero yksi vuotta kun nuorin Otto syntyi ja isompia oli  myös neljä. Vanhin  16 vuotias. Olihan se touhua. Muutimme  Varsinais-Suomesta tänne kuuden lapsen kanssa, pikkupojat ovat ainoat täällä syntyneet.
Nyt on uutisissa ollut pienten koulujen lopettamisasiaa ja kylätoimikuntien yrityksiä  lapsiperheiden saamiseksi  kyliin. On tontteja ja  on ihan eurojakin tarjolla, kuten Savonrannalla joka maksaa 20 000 euroa jokaisesta syntyvästä lapsesta!!
Me pelastimme aikoinaan yhden kyläkoulun kuudeksi vuodeksi. Koulu olisi loppunut jo aiemmin, jos emme olisi tulleet tähän kylään. Saimme paljon talkooapua talon rakennusvaiheessa kyläläisiltä. Mutta koulu meni, kauppa lopetti, linja-autovuorot harvenevat, eikä täällä muita palveluja ole. Kaupungin keskustaan  on 30 kilometriä. Joinakin päivinä ukko ajaa sen kolme kertaa edestakas. Harrastukset, lääkärit, kauppa, posti -kaikki kaukana.

Nyt lapset ovat maailmalle lähdössä, ensin asumaan kaupunkiin kuten nuorimmat pojat nyt ja sitten opiskelun ja työn perässä Etelä -Suomeen. Tänä talvena neljä nuorinta kokoontuvat vielä kotiin, ensi talvena jo ehkä muualla. Tärkeää ja ihanaa on seurata miten sisarukset  viihtyvät yhdessä, miten isommat kantavat vastuuta nuoremmista ja millaisia ihanteita isot pojat ovat nuoremmille pojille.
Minulla itselläni ei ole sisaruksia ja ehkä juuri siksi olen toivonut ja saanut ison perheen.

Talvi yrittää tulla tännekin Pihlajaveden rannoille. Aiemmin oli kylällä luistinrata ja valaistu latu, nyt ei kai enää latuakaan, mutta järvi on jäässä, pojat teki  luistinradan rantaan ja siinä se kiekko lentää ja luistin kulkee vaikka luntakin on jäällä ja jää ei ole niin tasainen kuin kaupunkien kentät. Pikkumatami ja Amandakin kävivät kokeilemassa ja sujuihan se luistelu jo heiltäkin kun oli suksisauvat tukena.
Tällaista ilmaa,  pientä pakkasta ja kirkasta taivasta saisi jatkua pidempäänkin.

ulkoillaan

catarina