Olen siis kirjoitellut tänne nyt yhden vuoden.

En julistanut mitään kilpailua, vaan ajattelin yllättää Sahramin ( en saanut linkkiä toimimaan) koska hän oli ensimmäinen  kommentoija uudessa blogissani. Se tuntui silloin hyvältä, että joku ihan oikeasti luki ja halusi kommentoida. Laitoin nyt postia Sahramin blogiin ja katsotaan mitä keksin kun hän kertoo yhteystietonsa.

Usein elämässä ensimmäinen vuosi on tärkein, siinä lapsi oppii valtavasti, uudessa työpaikassa tulee vuodenkierto tutuksi ja ihmiselämän iloissa ja suruissa eletään vuodenkierron mukaan.

Meillä on upeat vuodeajat, joihin vuosi rytmittyy ja samoin  käsityöläisen työt, nyt jo alkavat kevätlangat houkuttaa, vaikka pakkanen vasta löysi tänne rannoille. Blogissa olen elänyt nyt kaikki vuodenajat läpi teidän kanssanne ja kyllä teidän blogienne lukeminen ja monenlaisten töiden katsominen antaa paljon, paljon enemmän kuin oma kirjoittelu. Blogeista linkkejä seuraten yhä uusiin maailmoihin, löytyy uusia mahdollisuuksia ja tulee pakottava tarve kokeilla. Ajatella, että tällaista löytyy, ihania bloginkirjoittajia, jotka jaatte löytämänne linkit ja blogit  toisille. Itse olen aika laiska merkkaamaan linkkejä, vaikka sen jo opinkin vihdoin.

Aloitin blogini tarkoituksena kirjata  lankojani  ja valmiita töitäni. Lankojen kirjaus osoittautui  toimimattomaksi, en ole tarpeeksi järjestelmällinen, tai olisikohan lankaa liikaa. Ja sitten omat ja käsityöyrittäjyyden langat on aina sekaisin.
Valmiista tuotteita olen kuvannut lähinnä omalle joukolle tarkoitetut  käsityöt, joitakin myyntitöitä on kyllä ollut ihan pakko esitellä, mutta varsinaista mainontaa olen yrittänyt välttää. sen aina yritän kertoa missä messuilla milloinkin olen ja aina saa tulla  tapaamaan.

Elämä on kokonaisuus ja arkiset touhut ovat mukana blogissani, sen verran kuin voin kertoa, sijaisvanhemmuus asettaa omat rajansa, siksi mummin pikku Amanda on niin usein esiintymässä. Varsin hauskaa on lukea kun joku maailmalla oleva oma lapsi käy kommentoimassa, kiitos varsinkin Ville, ei niin mahoton kakara kuitenkaan..

Blogini ulkomuotoa en ole muuttanut, ehkä osaisinkin, mutta ei ole ollut sen aika vielä.

Tämä blogirooli on eräs rehellinen, aito kuva elämästä, todellinen mutta ei kaikki kertovaa.

lämmin kiitos kaikille, tänään paistaa aurinko, iloitaan siitä.

catarina