Tiedättehän millaiselta pienen Kotileipomon kahvilassa tuoksuu: "kaikkien leipien sekoitus".
Istun edessäni  iso mukillinen kahvia ja Voipulla. Sellainen aidon makuinen, muistoja lapsuudesta mieleentuova yksinkertaisen luonnollinen elämys.
Kahvion takaa näkyy leipomoon ja tuoksuu,tuoksuu .. jauhoisia valkeita hahmoja liikkuu  leipien joukossa. Aistin kuumuuden, kuulen iloisen puheen.
Kerään kassillisen  sekundaa, siis leipää, joka ei kelpaa muovipussitettavaksi lähiseudun kauppoihin:  yksi kauraleipä on hiukan liian tumma, juustopatonki on vähän vino, jyväinen leipä toiselta puolen vaaleampi, ja ruisleipääkin löytyy , niitä kotoisennäköisiä, kuin mummolan uunista tulleita.

Milloin se määräys tulikaan, että lämmintä leipää ei saa kuljettaa kauppoihin, en muista, mutta silloin hävisivät erilaiset aidot leiväntuoksut kaupoista. Sähköiset uunit kyllä paistavat ylikansallisia pakasteita,  aina samanmakuisia leipiä ovat nykymarkettien lämpimäiset.

Äitini painoi kädensyrjällä ristin kohoavaan taikinaan, mummo opetti, että leipää ei saa koskaan laittaa väärinpäin. Ylivoimaista on heittää leipää pois. Jotenkin leivän kunnioituksessa on kaiken hyvän mitä elämä antaa kunnioitus.

Tekisi mieli sanoa, että rakastan leipää, mutta se tuntuu hassulta -siis sanon, että kunnioitan jokapäiväistä leipää. Kun matkustan toiselle paikkakunnalle, yritän löytää paikallista pienen leipomon leipää, joka maistuu erilaiselta, makuherkutteluun tarvitaan sen lisäksi vain oikeaa voita.

Kun olen asunut eripuolilla Suomea, on jokapäiväinen leipäkin ollut monenlaista. Kakkoa, limppua, rieskaa, setsuuria, reikäleipää, hiivaleipää  -mitä vielä muistaisin.
Suosikkini on kuitenkin  ilman hiivaa, taikinajuureen tehty ruisleipä.

Se on se minun kipeä juttuni, siinä löydän oman pimeän puoleni, ylpeydessäni en ole yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen  kokeillut leivän  tekemistä. Hyvä vuolukivileivinuuni on, juuren saisi varmaan naapurilta, jauhoja pikkumyllystä,  mutta kun olen niin ylpeä, että en halua epäonnistua. En usko, että koskaan saisin leipääni maistumaan ukon mummon leivältä. Sellaiselta mitä pieni poika sodanjälkeen kivisellä kynnyksellä sulavan voin kanssa sai nälkäisenä haukata.

Vai pitäisikö kuitenkin vielä kokeilla.

catarina