Aamulla suurin osa porukkaa nukkui, mutta minä katselin pikkutyttöjen kanssa iki-ihanaa Upponallea telkkarista. hyvin jaksoi 4 vuotiaskin seurata ja hokea -voi vesssanovenkahva..
Juteltiin sitten sen jälkeen tykkäämisestä ja ystävyydestä, sitähän Uppis opettaa.
Näin ilmojen lämmetessä on meillä taas kerran muurahaisongelma, aamulla Pikkumatami tuli ilmoittamaan, että hänen huoneessaankin niitä on hirveesti. Tokaisin siihen mitään ajattelematta, että mitähän sokeria ne sieltä löytää. -Ai syökö ne sokeria.
Iltapäivällä huoneen ovi oli salaperäisesti kiinni ja supatus vaan kuului. Muutaman vuosikymmenen äitikokemuksella aavistin..Lattiallahan oli kasa sokeria ja murkkuja odotettiin baariin.
Eihän sitä voi vuoden ensimmäistä mun mielestä töllöntyötä rangaista, ja ystävällisyydestä oli just uppiksen yhteydessäkin puhuttu. Siispä naureskellen tytöille imuri käteen, onneksi murkut olivat jo hävinneet.
Jotta näyttäisin oikein tehokkaalta niin sukat ja lapaset tässä vuoden eka työnä.
Eilisen postauksen pikkusukat oli Amandalle nämä saa Josefina kun kohta on synttärit.
Ja siitä näennäisestä tehokkuudesta. Seli seli... siis en millään voinut alkaa tänään raivata tätä taloa,, pestä pyykkiä tms, kun piti vahtia tyttöjen touhuja, hehän keksii ihan mitä vain ja se vahtiminen sujuu niin hyvin neuloen..
Mutta huomenna alkaa arki ja onneksi koulu. Pitää siirtää neulekone työhuoneeseen ja tehdä lanka inventaario.
Inventaariossa on se paha puoli, että samalla löytyy lankoja ja tulee inspiraatioita ja taas se talon järjestäminen täytyy siirtää toiseen päivään.
Mutta nythän on vasta vuoden eka päivä illassa eikä lopulta tässä elämässä kaikkea saa valmiiksi, kunhan saa tehdä iloisin mielin ja onnistumisen iloa kokien.
Sitä kaikille
catarina
