maanantai, 29. tammikuu 2007
hän oli maata monta nähnyt
Nyt sai ukko sen merimiespiponsa, jota hän on minulta kai jo oli 30 vuotta pyytänyt, aivan ihana malli löytyi täältä
Lankana Novitan tarjouslanka Liisa 56 gr puikot kolmosen numeroiset. Tein 120 silmukkaa pyöröpuikolla. Ihastuin noihin kauniisiin kavennuksiin ja eka käyttöpäivän jälkeen ukko on tyytyväinen. On pehmeä, eikä kiristä.
Tässä sama pipo on pienemmässä päässä, Eerolle pitää tehdä samanlainen ilman taitosta mustana ja valkoisena ja villaa ja puuvillaa ja niin edelleen. Aloitin jo hänelle 100 silmukalla, ja on toiveessa, että poika kävisi parturissa ja tukka siistiytyisi. Ilmeisesti siihen elämän eka parturiin menoon on kynnys korkealla 17 vuotiaalla, kun äidin hiusten leikkuu on tähän asti kelvannut.
Mitenkäs ne meidän muut merimiehet, tuota mustaa lankaa on vielä muutama kerä?? Missä on poikii ilman siipii, kelpaako tämä pipomalli? Vai eikö rannikolla enää merituuli puhalla?
Olen kai joskus maininnut, että neljä, eli puolet lapsistamme on opiskellut merenkulkijoiksi. On se ammatti vahvana molempien suvussa, minun isänikin ja muutama muu sukulainen on seilannut aikoinaan.
catarina