Taitaisi tuo vanha iskelmä kuvata ukon vauhdikasta nuoruutta,  ennenkuin kävi niinkuin rosvoroopellekin  ja ukko joutui kolmekymppisenä  naimisiin ja  alkoi vähitellen suurentuvan perheemme  elämä. Onhan niistä merimiestaidoista ollut apua tässä arjen purjehduksessakin,- luovuutta ja sopeutumista. Ja on muistot vapaudesta maailman merillä kuusikymmenluvulla.

Nyt sai ukko sen merimiespiponsa, jota hän on minulta kai jo oli 30 vuotta pyytänyt, aivan ihana malli löytyi täältä
367569.jpg
Lankana Novitan tarjouslanka Liisa 56 gr   puikot kolmosen numeroiset. Tein 120 silmukkaa pyöröpuikolla. Ihastuin noihin kauniisiin kavennuksiin  ja eka käyttöpäivän jälkeen ukko on tyytyväinen. On pehmeä, eikä kiristä.


367567.jpg
Tässä sama pipo on pienemmässä päässä, Eerolle pitää tehdä samanlainen ilman taitosta mustana ja valkoisena ja villaa ja puuvillaa ja niin edelleen. Aloitin jo  hänelle 100 silmukalla, ja on toiveessa, että  poika kävisi parturissa ja tukka siistiytyisi. Ilmeisesti siihen  elämän eka parturiin menoon  on kynnys korkealla 17 vuotiaalla, kun äidin hiusten leikkuu on tähän asti kelvannut.

Mitenkäs ne meidän muut merimiehet, tuota mustaa lankaa on vielä muutama kerä??  Missä on poikii ilman siipii, kelpaako tämä pipomalli?  Vai eikö rannikolla enää merituuli puhalla?
Olen kai joskus maininnut, että neljä, eli puolet lapsistamme on  opiskellut merenkulkijoiksi. On se ammatti vahvana molempien suvussa, minun isänikin ja muutama muu sukulainen on seilannut aikoinaan.

catarina