Tammikuinen vesisade oli hyvä tausta kaamoksen keskellä. Avoimet järvet ja ruskamaiseman oloinen luonto antoivat tilaa ajatuksille.
Laitoin rajoja ajalleni. Mikä on tärkeää, mitä ehdin ja mistä on luovuttava arkielämässä, vapaa-aikana, entä tämä nettiaika, saanko siihen rajoja.
Aikaa ei saa lisää, mutta nykyiset hetket haluan käyttää täysipainoisesti ja siihen kuuluu myös parin päivän irtiotto silloin tällöin, se on voiman tankkausta, jota ilman en jaksa. Minunkin ajankäyttöäni määräävät monet ulkoiset tekijät, päivä rytmittyy lasten koulun , harrastusten, lääkäri-terapia-palaveri-ym ja tavallisten kotitöiden mukaan. Viikot muodostavat omat lukujärjestyksensä, kuukaudet samoin ja jos ei kokonaisuus oli hahmottunut on kaaos edessä. Pitää ennalta suunnitella lasten lomat, perheen yhteinen aika, aikuisten lasten kokoontuminen edes joskus yhtäaikaa kotiin, käsityömessutkin on jo syksyksi varattu..
Kun sitten suunnitelmat muuttuvat on joustettava varasuunnitelman avulla.
Tämän vuoden ensimmäinen käsityösarja oli 5 sukat ja 2 lapaset , niistä on joku kuva jo ollutkin, mutta vielä kerran kun muutakaan kuvaa ei löydy. Tykkäsin tehdä tällaista sukkarutiinia langan värien vaihtumista seuraten. Vyyhdillä pätkävärjätty lanka raidottui kantapäähän ja sukankärkeen kivasti. Ja jäljelle n.200 gr värjäyserästä jäi puolimetriä..
Eli tässä toteutui myös se, että ei jäänyt pikkunyssäkkää, joiden tuhoamista pitäisi taas suunnitella.
Ajankäyttö näihin oli myös suunniteltu telkkarin eteen, joten samalla siis kulttuuria ja niskanhierontaa koneella, jollainen joskus kirpparilta löytyi, on aivan ihana apuri. Telkkaria katson kyllä aika vähän, ehkä 3-4 tuntia viikossa. Joku saksalaissarja, joku dokumentti, uutiset, siinä se.
On asioita ajankäytössä, joista ei kannata luopua, aikaa löytyy todellisille ystäville, silloin kun on sen aika, silloin kun joku tarvitsee ystävyyttä tai minä tarvitsen kuuntelijaa - ja myös niin kuin vanhassa Ystävän Laulussa sanotaan: turhat tuttavat mennä saa...
Nyt on työn alla edelleen neljillä puikoilla sukkia ja yksi angorahuivi ja muutama unohtunut juttu... Ja pitäisi aloittaa pojille villasukkia , lämpimästä ja vahvasta langasta, 7V kai on ainoa mahdollisuus. Pitää kerätä kaikki jämät ja etsiä jos olis edes vanhoja varsia tallella, kelpaisi kyllä kotikäytössä. Säästyisi sitä aikaakin...Koirankarvalangasta teen kyllä jokaiselle yhdet lautailukenkäsukat, se on siihen ihaninta, vaikka ei kestä kovin hyvin.
Joku aina joskus kyselee angoralankoja, nyt nuo huivilangoiksi värjätyt ovat lähes loppu, joitakin punaisia ja ruskan sävyjä sekä yksi kerä vihreän-keltaisen sävyinen on jäljellä.
Kuvia on vanhoissa postauksissani syksyllä, sähköpostiosoitteeni on tuolla ylhäällä.
Huomasin juuri, että saan olla kiitollinen sadalle tilaajalleni, samanverran on minullakin suosikkeja, joten vuoroin vieraissa käydään, vaikka olen aika harvoin saanut aikaan kommentteja, siinä olisi yksi paremman ajankäytön aihe minullekin. Toisaalta kun kommentoin on se aina sydämestä oikeasti.
uusin voimin levänneenä
catarina
