Tänään on ollut vielä rauhallista, kunnes illemmalla  loputkin lapset kotiutuu. Olen  lueskellut joidenkin blogeista uudenvuoden lupauksia ja suunnitelmia. Suunnitelmia minullakin on,  mutta lupauksia en yleensä ole tehnyt.
Yleensäkin noita tekemättömiä töitä, sanomattomia sanoja ja toteutumattomia ajatuksia on ihan tarpeeksi ilman lupauksiakin.
Yhtä asiaa olen kyllä miettinyt, se on oikeastaan yksi elämäni perusajatuksia. Jospa tulevana vuonna  osaisin tehdä oikeita valintoja. Aika suuri ajatus. Mutta se on kaiken perusta. Valita oikein, siis näillä voimavaroilla, tällaisena kuin olen. Välittämättä siitä miten joku muu valitsisi.

Lapsuudenkodissani oli sanonta, josta olen yrittänyt päästä eroon. Kun oli muutettu kuuskymmenluvulla  kerrostaloon, niin piti aina miettiä miten rapuissa kuljetaan, miten ollaan hiljaa, mitä naapuriin kotoa kuuluu, aina kuului sana: "Mitä naapuritkin ajattelee..." jos huudatte, juoksette, ym...

Toisaalta siinä on paljon hyvää, kyllä lähimmäiset on otettava huomioon, tahallaan ei toista ihmistä saa loukata, sellaista en halua. Mutta terve vahvuus omissa valinnoissa, oma tapa elää ja sen välittäminen lapsille. Toiveena, että heistä kasvaisi valinnoistaan itse vastuuta kantavia ihmisiä. Että lapset oppisivat ottamaan toiset huomioon, antamaan arvon heille, jotka eivät elä samojen periaatteiden mukaan ja olemaan varmoja omasta valinnastaan syyllistymättä, kukin omien vahvuuksiensa mukaan.

Miten  toteutuu oikein valiseminen. En tiedä. Mutta yritän.Olkoon se vaikka askel uuteen.

catarina