Pikkumatamin kanssa juttelimme  Joulupukin olemassaolosta, hän halusi uskon-en-usko-eskarilaisena tietää minun mielipiteeni,  kaikkihan sen meillä tietää, pojat kai naureskelee, kun Äiti uskoo Joulupukkiin...
Pikkumatami oli asiasta huolissaan, kun hän tietää, että omat  ihmiset, joiden luona hän joulua viettää, eivät kuulemma usko. Meillä on Joulupukki aina käynyt keinustoolissa istumassa ja ottanut Pikkumatamin syliin ja kuunnellut vapisevaa jännittynyttä  laulua. Nyt on lapsella ja meilläkin samalla, edessä erilainen joulu, entä jos Joulupukki ei tulekaan, kun siihen ei toisessa kodissa  uskota. Viisi joulua on Pikkumatami veljineen  ollut tuomassa lapsen iloa jouluunkin.
Pieni pää on hämillään, kahden kodin lapsella arvomaailmat vaihtuvat läsnäolevien aikuisten  mukaan.
Kuka on oikea joulupukki, kuka on oikea , mikä on oikeaa.

Palautimme mieleen lomamatkat Rovaniemelle Joulupukin vastaanotolle parina kesänä  ja silloin lapsen  ajatus kirkastui, siellähän se Oikea olikin..

Mietin hiljaa miten vaikea on kertoa joulun Oikeaa sanomaa, joka ehkä toisessa kodissa ei olekaan arvostettu. Katsomme seimiasetelmaa, jonka tavallista aikaisemmin rakensimme, juttelemme lahjoista, joilla  haluamme tuottaa hyvää mieltä ja iloa.

Lapsi juoksee leikkeihinsä ja hetken kuluttua saan piirustuksen, "tässä sinulle äiti lahja"  -Iloitsen, lapsi on ymmärtänyt myös antamisen ilon, joka tulee toisen ilahduttamisesta.

 Naureskeleville pojille sanon: Joulupukki on se hyvä meissä, joka haluaa tuottaa iloa, olkoon sitten ulkoisesti  punanuttuinen valkopartainen vanhan legendan piispallinen hahmo.

 Ilon antaminen ja vastaanottaminen on joskus niin vaikeaa, haluamme säädellä, määrätä, ohjailla lahjoja, niiden arvoa ja tapaa antaa. Kirjoitamme Joulupukille ajatuksissamme, jotain  tuttua pitää aina olla, onko se kirja, jonka aina saa vai äidin neulomat sukat. Odotamme jotakin- lahjaa, aikaa, rauhaa,  ja jos se ei täyty, on hienoinen pettymys  joulun vietossamme. Joulu ei tunnukaan samalta. Ehkä eniten sitä aikuisena odottaa lapsen tai lahjan saajan kiitollisuutta, sanoja tai ilmettä ilosta. Mutta sekin on itsekästä ja voi niin inhimillistä.Oikeista oikein antamisen ilo on salainen, piilossa, se ei  etsi edes kiitosta.

 Meillä päätettiin tänä jouluna, että paketteja annetaan vain pienemmille. Kun meitä on niin monta, olisi niin vaikeaa, jos jokainen yrittäisi ostaa lahjaa jokaiselle. Meille muille mökkiloma on yhteinen lahja. Mutta jotakin yllätystä voi siihenkin keksiä.  Ehkä se ei tunnu samanlaiselta, ehkä löytyy jokin uusi.
Elämä on valintoja, valinta on aina riski. Vastuu valinnasta  on myös kykyä kestää pettymys. Se on minun elämänkouluani.


catarina