Kyllä vieras kaupunki on pimeässä ja sateessa hankala ajettava. Pirkkahalliin on helppo suunnistaa opasteita ja vanhaa muistia seuraten, mutta kun piti etsiä hotellia niin jopas onkin ajettu jo Pirkkalan kautta. Eero pelkäsi, ettei päästä moottoritieltä ennen Vaasaa pois.Ja Hämeenkatuakin tuli edestakas köröteltyä, olikohan ne yhdet kaistat tarkoitettu busseille ja takseille, pimeässä kun en oikein tajunnut, niissä oli kyllä tilaa.
Kotikaupungissa kun on vain yksi katu joka vie joka paikkaan.
Olin viisaana printannut kartat ajo-ohjeineen, mutta navigaattorini ei oikein pimeässä kännykkävalolla saanut niistä selvää, eikä tiennyt ollaanko me  nyt tässä kohdassa: "aja ramppia, pysy oikealla seuraa kylttiä Rauma--" Siinä vaiheessa en enää uskonut poikaa, eihän keskellä Tamperetta voi olla tienviittaa Raumalle.
Mutta olipas kuin olikin.
Olen viettänyt kaukaisessa nuoruudessa  muutaman kesän Tampereella, sukulaisissa. Ja nuoruuden kesinähän ei koskaan satanut, yöt olivat valoisia ja lämpimiä eikä  väsyttänyt valvoa aamuun Pyynikin rannoilla. Oli se ihanaa aikaa, eipä tässä voi kaikkea kirjoitella kun lapset lukee...Mutta nyt siis sataa, miten se on mahdollista kun muistoissa Tampereella on vain aurinkoa.

catarina