Ihmettelen  näinkö nopeasti vuodet kuluvat, lähes kuusi vuotta, pitkä kappale elämän matkaa erään pienen ihmisen vierellä. Päiviä, joissa on ollut paljon, niissä on ollut kaikki, koko elämän rikkaus.

Katan viisi lautasta pöytään ja ihmettelen milloin opin ostamaan ja keittämään ruokaa taas yhdelle vähemmän.

Kuljen kirpputorilla ja näen jotain kivaa juuri sopivaa, kunnes muistan , hän on  muuttanut.

Monta lasta olen lähettänyt maailmalle, joku lähti ovet paukkuen, joku luikahti vähitellen salaa kunnes tajusin, että pois pesästä hänkin on.

Tyhjä huone talossa, vapaa paikka ruokapöydässä ja  minä yritän hyväksyä, että toiset tietävät paremmin mikä kenellekin on parasta.

Minä olen vain sijaisäiti, joka sain lainata lasta.

catarina