Olin kyllä jo päättänyt olla  höpisemättä kanien kasvatuksesta, mutta kun luin uusimmasta Ullasta, että kurjaa on kanien elämä, niin ajattelin sanoa sanani, poikkeus kun vahvistaa säännön.
Suomessa on tällä hetkellä huono tilanne angorakanien suhteen, eipä taida montaa pupua enää  löytyä. Angoralle tulee tuottajan kilohintaa kolminkertaisesti  tuontiangoraan verrattuna, mutta  ihanaa  puuhaa silti.

 Meille tulivat ensimmäiset  angorakanit muistaakseni vuonna 1993. Ja taas kerron miten Pelle Peloton rakensi  ensimmäiseksi asunnoksi pihaan "Kanionnelan" , siinä oli  aluksi kahdeksan yksiötä, eikä yhtään verkkopohjaa!!!
Eli meidän puput asuivat kaikenlaisesta rakennusjätteestä, levyistä  ja laudasta rakennetuissa tarhoissa. Katto oli isolla lipalla, jotta se suojasi tuulelta ja auringolta. Ovena oli luukku, jossa oli sitten sitä verkkoa. Mutta kauranpehkua oli jalkojen alla ja jos naapurissa asui mukava tyttökani, niin parissa yössä oli oksanreikää suurennettu ja yöjalkasiin päästy. Välillä puput jaloittelivat  verkkoaitauksessa tai  olivat niityllä päivisin irtohäkissä n. 80 sm x1 m. Niitä sitten siirreltiin sitä mukaa kun automaattiset ruohonleikkurit toimivat,ja  nurmikko oli mielenkiintoinsen näköinen ruudukas.

Kani on siisti eläin, yksi nurkka on syömistä varten ja toinen nurkka on vessa. Lapiolla vaan vessa tyhjäksi ja uutta pehkua sinne, ei tarvinnut koko yksiötä siivota.

Pidin tarkkaa kirjanpitoa kaneista ja niiden villantuotannosta. Mutta huonon tuotannon takia ei yhtään kania lopetettu, ne vaan joutuivat elämään sinkkuina, jalostukseen käytettiin hyvätuottoisia pupuja.

Suurimmillaan tarhani olivat  muutaman vuoden ajan, jolloin puppeliineja oli lähes sata. Kolmikerroksiset rivitalot olivat kulmittain toisiinsa nähden, jotta puput näkivät toisensa. Pari-kolme kuukautta saivat poikasetkin olla yhdessä. Niitä pidettiin sylissä ja kaikilla oli nimi. Poikueet saivat nimen aakkosjärjestyksessä ja  useampi kierros  käytiin läpi.
Tarhasin siis ulkona, kun kani oli keritty, otin ne vanhaan talliin n. kolmeksi viikoksi ja vielä  pakkasilla lämpölampun alle.

Mutta laudat ja levyt lahosivat, investointi  uuteen tarhaan olisi ollut liian työläs, vielä on vähän villoja varastossa,  joista saan lankaa, ainakin yhteen kehruuseen.

Väitän, että on mahdollista kasvattaa angorakanejakin ekologisesti.

catarina