Ensi viikolla on koululaisilla syysloma. Nyt varmaan  joillekin lukijoista selvisi miksi olen niin suurella innolla tällä viikolla  värjäillyt. Minä ehkä voin pitää myös lomaa, - sanon aina ehkä, sitten vasta kun lapset ovat lomallaan  voin olla varma omasta lomastani.
Se seitsemäsEero lähtee ensimmäisenä suoraan koulusta ensin bussilla, sitten kahdella junalla kohti keskipohjanmaata Vanhimman tyttären luo, töihin (?) Mukaan on laitettu Eemelin synttärilahjat, kun 11v. tulee vanhimalle lapsenlapselleni  täyteen.

Meidän kolme sisarusta lentävät sitten taas eteläsuomeen, ainakaan tänään ei lentolakko kosketa meitä, täältä ei lennetä finnairilla - ja viimeinen neiti 11v. on  kasseineen  lähdössä lomaperheeseensä myös huomenna koulun jälkeen.

Sijaisäitinä minulla on 12 lomapäivää vuodessa. Mutta esim. nyt kun osa lapsista on sukulaisissaan ei se ole virallista  lomaa, koska  lapset saattavat joutua palaamaan kotiin kesken vierailun, siihen on aina varauduttava. Perheen sisäisin järjestelyin tosin  voin olettaa olevani lomalla kun ukko jää kotiin päivystämään Oton kanssa. Ja muutamassa tunnissa minäkin olen  paikalla.

Joten jos haave toteuttuu niin blogini hiljenee lähes viikoksi, käsityöt jäävät alitajuntaan, messumatkat ovat edessä, laukut valmiina täynnä lankaa.
Haaveilen lomaa, jossa ei ole ennalta suunniteltua  mitään, eikä ole pakko tehdä mitään. Pitkiä rakastamiani patikkamatkoja en ehkä pysty , kun tuo akillesjänne ei ole kunnossa, mutta ulkoilua, luonnossa liikkumista, hyvän kirjan löytymistä, hiljaisuutta, itseni kohtaamista, pienistä ihmeistä iloitsemista ja turhista murheista vapautumista odotan. Läppäriä en ota, puhelin saa olla äänetönnä, ehkä kuitenkin joku pieni käsityö, vaikka automatkoille, pitää harkita sitäkin vielä.

Tiedän, että  kaikki sujuu hyvin kotona ilman minun  järjestelyänikin, olen kyllä värvännyt Amandanäidin käymään soppaa keittämässä välillä, mutta taitavat ukko ja Otto olla vain tyytyväisiä vapauteen  olla ja elää ilman säännöllisyyttä edes ruoka-ajoissa.

Siis vaelluskengät jalkaan ja rinkka selkään ja huomenna kohti itärajan erämaita.

catarina