Talkoiltiin Ellun ja Amandanäidin kanssa messutavaroita kuntoon.
Samalla muistelimme miten otin Ellun usein mukaan Naisten Joulumessuille Helsingin Wanhaan Satamaan. Ellu muisteli yläastevuottaan, jolloin hän joutui koulukiusatuksi ja sitten kun eräänä aamuna aikaisin ajettiin koulun ohi kohti Helsinkiä, miten onnellinen hän oli silloin kun ei tarvinnut mennä kouluun.
Silloin ei kukaan ottanut vakavasti kun kerroimme kiusaamisesta, tänä päivänä ovat opettajat valistuneempia siinäkin asiassa.
Viikko yleensä sillä messureissulla vierähti. Ne oli maalaislapsille mielenkiintoisia päiviä, onneksi kaupat oli auki myöhään, että messujen jälkeen iltaisin päästiin ihmettelemään pääkaupungin hienouksia ja joulukatu oli ihan jotain muuta kuin pienessä kotikaupungissa.
Ellu haaveilee että saisi pari vapaapäivää tänä vuonna siihen messuaikaan, se Wanhan sataman tuoksukin...
Nykyään en juurikaan viitsi missään kaupungeilla kiertää, samanlaisia marketteja joka paikassa ja alkaa kai ikä painaa -on ne pitkiä myyntipäivätkin.
Tytöt hoitivat angorakaneja silloin kun minä olin messuilla ja sitten palkaksi otin heitä mukaan. Yleensä heillä oli jotain omia tonttuja tai muuta myytävää, josta saivat sitten tuhlausrahaa.
Meillä ei ole kunnon ruskaa, joten lankaan halusin tehdä syksyisiä värejä.
Salamavalo vaan hävittää värin syvyyden. Lanka siis vaihtuu tiilenpunaisesta okran kautta vihreään..
Nyt blogini hiljenee viikonlopun ajaksi, en ota konetta mukaan Kuopioon. Mutta jos joku messuilla tunnustaa olevansa lukijani niin ehkä jotain pientä saa näytteeksi.
catarina
