tiistai, 31. lokakuu 2006
messujen kierteessä pohdintaa
Kun yhdet käsityömessut on käyty niin posti tuo jo kutsua seuraaville, nyt pitäisi jo tietää mitä 12 kk kuluttua haluaa.
Uusia messujärjestäjiä putkahtaa, jotkut messut ovat jo aikansa eläneet. Mutta mitä tehdä kun tulee ilmoitus uudesta tapahtumasta? Kiusaus ilmoittautua on kyllä suuri. Jospa juuri nuo messut onkin se kultakaivos, se lottovoitto, se josta ei enää tavaroita pakata yhtä moneen laukkuun poislähtiessä kuin kaikilta muilta. Uskallanko olla menemättä? Jos sitten kaikki muut kertovat, että ne oli niin hyvät messut...
Vieläkin harmittaa kun vuosi sitten (jolloin en ollut siellä) oli kuulemma Joensuun taikasormet niiiiin hyvät ja nyt kaikki mun tutut oli pettyneitä.
Nyt tuli ilmoitus ensi syksyn Elma messujen yhteydessä olevasta Kädentaito 2007 messuista, jotka siis on ne samat kuin tänä vuonna oli syyskuun alussa Wanhassa Satamassa. Olen ollut pari-kolme kertaa Elmassa ja jo päätin, että en enää sinne "lehmämessuille" mene, jos olis edes angorakaneja vielä niin voisi ajatella, mutta käsityöläisenä pelkästään ei taida kannattaa.
Mutta kun ne otti Elmassa vuosi sitten kuvia ja nyt mun käsitöitä on sen esitteen etusivulla.. voi voi..vaikeaksi menee.
Jos nyt heti varaan paikan, saatan saada edullisemman pöytäpaikan, mutta jos jätän asian hautumaan niin loppuinnostuksessa ensi syksynä on vain osastoja jäljellä. Ja saa maksaa kaksinkertaisesti. Varausmaksukin on 50 ja sitä ei palauteta, jos peruu.
No pitää miettiä.
Tänään käytiin taas Joenkaupungissa, noiden lasten asioissa, ja oli pakko hakea hiukan lankaa, kun on yksi myyntijuttu kesken ja siihen tarvii olla konepestävää lankaa. Laskin ja vertailin Nallen ja Woolin välillä ja totesin, että Nalle on parempi tarkoitukseeni. Siis muovikassillinen erivärisiä Nalleja lähti hyvälle ystävälleni, joka toteuttaa osan myytävistä käsineulonta jutuistani. Tampereella sitten ovat pöydällä..
Samalla ostin pari kerää ruskeaa Tangoa, sitä pörröistä. Tein alkusyksyllä baskerityyppisen pipon itseäni ajatellen ja otin sen kuitenkin myyntireissulle mukaan ja laitoin pöydälle, se kulkee nyt erään rouvan päässä Vaasassa ja mulla ei ole pipoa. Jos tekisi uuden ja vaikka sitten kaksi...
Meidän judokat Otto ja Poika 13v. oli viikonloppuna Vantaalla SM kisoissa, ja poika 13v- sai tänään lohdutuspipon, musta peruspipo kolminkertaisesta langasta, Nallea, ja kaksi osaa Liisaa..Tein tässä blogeja lukiessa..tahtoo jäädä nämä oman porukan pipot viime hetkille.
Kisoissa tuli pojille kokemusta ja innostusta. Se jo on voitto, että pääsee yleensä tuon tason kisoihin mukaan. Pääsivät pojat sitten kultalounaalle kun oman seuran tyttö sai kirkkaimman mitalin.
Jossain tämän syksyn messuilla asiakas kertoi, että heillä oli ollut pipovirkkauskurssi ja se virkattiin jotenkin eritavalla. Kun minä virkkaan pipon niin otan silmukan takimmaisen reunan ja sen takaa vielä edellisen kerroksen jonkun osan mukaan, jotta tulee tiiviimpi, pipon pintaan muodostuu raita niistä etupuolen silmukan reunoista. Mutta tämä asiakas kertoi, että pipo virkattiin niin, että silmukka jää kokonaan näkyviin, siis koukataan jotenkin sieltä takaa edellisestä kerroksesta se lanka läpi. Kokeilin pikaisesti tuota pipoa tehdessä, mutta en saanut sitä mielestäni järkevästi. Tietääkö kukaan mistä puhun?
Tällaista pohdiskelen tänään
catarina