Öisin olen katsellut kuuta ja virkannut pipoja, mustia ja punaisia.
Ensin SeSeitsemäs halusi uuden pipon ja näytin hänelle kesällä Vihreästä Vyyhdistä ostamiani alelankoja, joita on paperikassillinen. Eero valitsi pipoonsa mustapohjaisen nyppylälangan, jonka kaveriksi hän valitsi tosi tummansinistä Woolia. Tulipa pehmeää. Ja sitten niitä syntyi samalla vauhdilla jo puolentusinaa..siis "disaineero"
Onhan tämä piposuunnittelija ollut mun mukana Kädentaidoissa Tampereella pari kertaa (ainahan roudaria tarvitaan) ja sain muutaman ihmisen, siis nuoret tytöt tai vanhat tädit pysähtymään kun Eero, silloin pitkätukkainen pellavapäinen lökäpöksy (anteeksi kaikki lumilautailijat ja skeittailijat) istui jakkaralla virkkuukoukku ja pipontekele käsissään. Se virkkaus oli hotelliloman edellytys..
Ne tytöt tirskui ja mummelit oli sitä mieltä, että poika pitää koukkua väärin. Mutta kun mokoma nuorisokulttuuri piponvirkkauksineen piti ensin opetella itse, äidiltä salaa, niin se koukku sitten jäi "väärin" tai lopulta mikä on oikein. -Eikö se ole vain mielipideasia. Kuka sanoo miten sitä koukkua on ainoa oikea tapa käyttää. Jos pipo syntyy omalla koukkuotteella niin eikö se silloin ole sille virkkaajalle se oikea?
Mutta sellaisia me ihmiset ollaan. Oikeassaolemisen tarve on monen meidän perustarve. Ja sitten pitää sanoa ja neuvoa ja oikaista asiassa kuin asiassa. Näinhän tämän kuuluu olla, näin kuuluu tehdä. Mutta miksi, siksikö, että se on sanojan tapa ja hän haluaa että kaikki ylistävät häntä hänen vahvojen oikeiden mielipiteidensä vuoksi. Toista voi vaikka henkisesti lyödä, toisen saa masentaa, koska vain yksi mielipide on oikea.
Yömyssyjä virkatessa mietin ihmisenä kasvamisen tietä, miten oppia olemaan hiljaa silloin kun se on vaikeaa, kun haluaisi sanoa sen viimeisen sanan, viimeisen selityksen, puolustuksen, jota vastaan ei kukaan enää voisi väittää mitään.
Mutta kasvaakseen ihmisenä siksi ihmiseksi, joksi juuri minut on tarkoitettu, on ensin tultava pieneksi, omista vahvuuksista tyhjäksi, on tunnustettava virheensä ilman selittelyjä, puolusteluja.
Se tie on pitkä ja vaikea, tarvitaan vielä monta yömyssyä kuutamoyönä virkattavaksi.
catarina
ps, Nuo punaiset pipot on myös pehmeää pörrölankaa ja toisena niissä joku varastopunainen villa. Kukkasessa on heijastinlankaa keskellä ja reunoissa.
