En olekaan pitkään aikaa esitellyt saamiani helmiä. En ole koruihminen koskaan aikaisemmin ollut. Risti on kaulassani aina, korvakorut ja muutama kalevalakoru on olleet ainoita joita olen osannut käyttää. Mutta harvoin niitäkin.
Nyt Vanhintytär on opettanut minulle helmien ihanuutta. On aivan ihanaa laittaa kaulaansa viileät helmet, tuntea, miten ne vähitellen muuttuvat osaksi minua lämmetessään ja kun otan ne pois painan usein helmen pinnan huulilleni. Se lämpö niissä on jotain ihan erilaista kuin metalliketju kaulassa, joka on kylmä tai kuuma ympäristön mukaan, helmissä lämpö tulee varmaan jo Vanhimmaltatyttäreltä, joka niitä on rakkaudella juuri jokaiselle perheessämme suunnitellut ja ainakin minä olen saanut juuri sellaisia mitkä ovat heti tulleet osaksi minua.
Nämä ovat aivan ihania. On makeanvedenhelmiä erivärisinä, on intialaisia lysteri lamppuhelmiä, käsintehtyjä uniikkeja lasihelmiä, kuten tuo iso keskushelmi, kaikkia en edes nyt muista.
Ihan tavallisena arkipäivänä, kun on jalassa verkkarit ja päällä vanha t-paita, voin silti laittaa kaulaani helmet ja tunnet itseni vähintään kuningattareksi. Tai rikkaamaksi kuin yksikään maailman ruhtinattarista.
Rakkaus on se rikkaus.
catarina
