Varasin kirpparipöydän ja sinne päätyvät vähitellen ylimääräiset tavarat, kirjat, lelut, vaatteet, urheiluvälineet ym ym. Kolme n.160-170 senttistä poikaa omistaa kolme kertaa kaikkea...vaatteet kiertää huonosti meidän talon sisällä vaikka on pienempiäkin, koko tai malli tai väri on väärä - no Pikkumatamilta sentään saa siirrettyä suoraan Amandalle.
Pikkumatamin huoneen nurkasta löysin "peipparin", jonka kohtalona olisi ollut päästä uuteen kotiin ja parempaan hoitoon, -jos ei se olisi saanut uutta ilmettä tussitaiteilijan käsissä. Ja se luova toiminta on täytynyt tapahtua tänään kun eilen se oli mun mielestä vielä ilman meikkiä silmien ympärillä ja raitoja suussa. Harmittaa, siitä olisi saanut ehkä kympin...Onko kellään vihjettä millä tussi lähtee muovinukesta, kokeilin hankausjauheen ja viemärivillen jo. Seuraava taitaa olla hiekkapaperi..Pikkumatamin oma peippari on suklaapeippari, jossa pienet tussit ei näkyisi, mutta tuo taiteiltu oli Neidin vanha vaaleaihoinen.
Poikkesin tänään taas kerran kerjäämässä akillesjänteeseeni apua, ja sain tällä kertaa liimasiteen ja käskyn lepuuttaa, mutta sairaslomaa ei tarjottu. Enhän sitä tarvitsekaan...Lääkäri sanoi, että ei hän uskalla pistää kortisonia toista kertaa, kun jänteessä on kalkkia ja sitten se voi haurastua ja napsahtaa poikki. No lähete myös fysioterapiaan, mitähän hyötyä siitäkin on, en oikein usko moiseen. Kalkeutunut mikä kalkeutunut..
catarina
