Tänään oli rauhallinen mukava päivä, aurinko lämmitti , käytiin kaupungilla ostoksilla ja pyydettiin tarjouksia erääseen remonttijuttuun.
Tavattiin kaupungilla hyvät Viipurissa asuvat inkeriläiset tuttavat, he käyvät usein Suomen puolella, oli mukava jutella kuulumisia pitkästä aikaa, heidän vanhin tytär oli vuosia sitten Aupairina meillä yhden kesän, Arinan piti opetella Suomea ja meidän lasten piti opettaa, mutta kaikki oppivat nopeasti kommunikoimaan englannilla. Nyt kuulimme, että hän oli mennyt kesällä naimisiin, vastahan hän oli 15-16 vuotias kuten meidän tytötkin silloin.
No kyllähän lankaakin löytyi, marketin tarjouskorista neljä hempeää Woolia ja pari Palmaa. Ukko hiukan katsahti lankakeriä, mutta totesin vain, että pipoihin niitä tarvitaan...myssyjä on nyt toistakymmentä virkattuna, viimeistely ja koristelu puuttuu.
Poika 10 v. oli hämmentynyt kun ilmoitin, että nyt ulos koulun jälkeen, koska aurinko paistaa ja on lämmintä, läksyt tehdään sitten illemmalla. Hänen maailmaansa ei saisi tehdä muutoksia. Nyt hän sitten kävi viiden minuutin välein kysymässä, koska saa tehdä läksyt, -että se siitä aurinkoisesta ulkoilu-iltapäivästä.
Pikkumatami piilotti makkarapihvinsä ruokailun jälkeen pöydän alle, ei tainnut pitää siitä. Muistin miten parikymmentä vuotta sitten löysin silakkapihvejä piilotettuna milloin mihinkin, matonkin alta saattoi löytyä..silloin taisin olla vihainen, nyt keskusteltiin asiasta ja tyttö tarjoili sitten onnettoman pihvin onnelliselle koiralle.
että tällaista tänään
catarina
