PrinsessaRuusunen ja EgyptinPrinsessa.
Pikkumatamilla on syntymäpäivä ja ikää on siis nyt kuusi vuotta. Joten juhlia piti ja vieraaksi tuli Amanda. Juhlien teema oli tietenkin prinsessa juttu.
Tässä kylässä ei ole samanikäisiä tyttöjä, joita Pikkumatami tuntisi, päiväkotikaverit asuu 30 kilometrin päässä, joten minun mielestä hiukan vajaat juhlat, mutta ei tyttö osannut muunlaisia odottaakaan. Hän oli iloinen juhlistaan, olihan tässä omaa väkeäkin lisäksi.
Lahjoja tuli aamulla kun porukalla laulettiin ja halattiin. Paketeista löytyi paljettipipo ja -hanskat, vaaleanpunaista tietenkin, geelitusseja iso paketti, penaali tarvikkeineen, kaulakoru, välkkyvä rintakoru ja se ukon kauhistus Brax.
Aika hyvin ukko on kyllä oppinut mistä pienet tytöt tykkää ja toki haluaa sellaista myös antaa, vaikka mutkuttaakin mennessään marketin kassalle. "Että tuollaisesta hirviöstä pitää vielä noin paljon maksaakin..."
Kuulepas Sie Vanhintytär, muistan kyllä braksikeskustelut pari vuotta sitten, oikeassa olit, niistä ne pienet tytöt vaan tykkää (ja kun Amandallakin on..) silloin olin vakaasti sitä mieltä, että meille ei tuollaisia osteta, barbit saa kelvata. No mulle tulee siis haaste opetella tekemään vaatteita, voi voi, sekin vielä.
Kun lapsella on syntymäpäivä niin äidin ajatus palaa päivään, jolloin lapsi syntyi. Pikkumatami syntyi meidän perheeseen 10 kk ikäisenä pulipäänä ja oli suuret totiset silmät. Kaksi ensimmäistä viikkoa ainakin meni sylihoidossa. Jos laskin hänet hetkeksi lattialle niin kohta jo kiipesi jalkaa pitkin ylös. Yöt "nukuttiin" minun käsi pinnasängyn raossa koskettaen lasta, rauhoittaen pelkäävää vieraassa paikassa, antaen turvaa ja rakkautta. Silloin hän ei halunnut olla vieressä minun sängyssä, se aika tuli myöhemmin.
Tänään Prinsessapäivä, kaikkien huomion keskipisteenä, täynnä elämäiloa, pienen tytön veikeyttä ja kikatusta.
Välillä hämmästyn sitä elämän vakavuuden tajuamista, jota noin pienen ei vielä tarvitsisi pohtia. Hän murehtii usein sukulaistensa asioita, miettii miten he pärjäävät.
Illan pimetessä peittelin tytöt nukkumaan, iltarukous, peitto päälle, suukko ja pari sanaa, edessä on vielä muutama kikatusmatka vessaan juomaan ja pissille, sitten tytöt rauhoittuu.
Ihan tavallista elämää , ei sen kummempaa.
Mutta näitä pikkumatamin sanoja suurempaa palkkaa ei sijaisäiti voi saada: " Äiti, Minä kuvittelen, että Sinä olet minun oikea äiti". Siihen voi vastata vain halauksella.
catarina
