Oltiin viikonloppureissulla, enkä saanut nettiyhteyttä toimimaan, kerrankin olisi ollut aikaa blogien lukemiseen ym. Mutta en saanut kännykkäyhteyttä jostain syystä pelaamaan.
Perjantaina neljä lasta autoon ja naapurikaupunkiin. Tänään väsynyttä porukkaa kotiin.
Pojat menee sitten kouluun kaulassa jäljet, kuin pyykkinarua päin juosseella muinoin. No tästä ei äiti ole huolissaan kun pari päivää katselee judokisoja, niin ihme, että ei isompia jälkiä jäänyt. Pari pronssia koristaa nyt seiniä ja selityksiä saa kuulla miten olisi pitänyt sitä ja tätä.. Poika 12 v.joutui viimeisessä ottelussaan tytölle pariksi ja valmentajan mielestä yksi vilkaisu tytön silmiin sekoitti hyvin johdetun ottelun ihan loppuvaiheessa, sinne lensi tatamiin nätisti tytön käsissä, ippon.
Neule kädessä katselin jännää ottelemista. Monta tuntia saa istua ja omat on tatamilla vain muutaman minuutin, silloin ei kyllä voi silmukkaakaan tehdä. On se niin jännää.pelottaakin ne heittelyt ja sidonnat, mutta eipä onneksi sattunut pahempia. Lihakset on kummallakin kuulemma kipeinä.
Pojat yöpyi urheilukeskuksessa tatamimajoituksessa ja me mentiin liikuntaopiston retkeilymajaan, jossa oli ihan huone ja keittiö, saatiin kokata aamu ja iltapalat itse, säästöä sekin. Perhehinta retkeilymajatasolla on edullinen, tytöt sai patjat lattialle keittiöön, ja meillä oli oma huone, siis tilaa oli mukavasti.
Olihan tästä läppäristä sitten tytöille iloa , he sai viettää elokuvaillan kokiksen ja sipsien voimalla ja katsella uuden dvd elokuvan. Se oli kuulemma parasta koko lomassa.
Me aikuisetkin osasimme rentoutua ja saimme sopivasti etäisyyttä arkipäivään.
Ajeltiin hiukan Joen Kaupungin ulkopuolellekin, katseltiin auton ikkunoista kaunista Pohjoiskarjalaista syysmaisemaa, ruskaa ei vielä ole Pielisen rannoillakaan, mutta muutaman hallayön jälkeen varmaan puut punertuvat.
Pojat ostivat talvitakit, ei kuulemma meidän kaupungissa ole yhtään kunnon kauppaa, jossa olisi nuorisokuteita. No onhan tuo JoenKaupunki hiukan isompi kuin tämä Mustanvirran ja Vanhanlinnan maisemissa oleva savolaiskylä, josta väki pakenee leivän perässä vireämpiin asutuskeskuksiin. No onhan täällä ooppera ja tulee ohikulkutiekin.
Kotona olivat viikonlopun ajan Se Seitsemäs ja Amanda Äiteineen. Koirakaan ei ollut karannut, eikä kissa vielä poikinut, illan tullen on nyt viimeinenkin viikonloppulomalainen palannut kotiin ja opiskelijat lähteneet. Amanda nukkuu yönsä nyt päiväkodissa kun hänen äitinsä hoitaa vanhuksia pari yötä.
Alkuviikolla on kaksi työhön liittyvää matkaa, eri suuntiin, ne sujuu muutamassa tunnissa, koulupäivän aikana. Kun paljon joutuu ajamaan niin tuollainen 300-350 km päivässä ei tunnu juuri miltään, vuorotellen ajetaan, ja jos en neulo niin nukun. Hankalinta on saada iltapäivähoito lapsille järjestettyä, jos joskus joutuu viipymään.
käsityöjuttuja toiste
catarina
