Muutamissa blogeissa on neulottu pipoja noista uusista Valo langoista. Neiti 11 v. oli vakaasti sitä mieltä, että tuosta langasta pitää pipo saada, kun hän näki kerät kaupassa.
Aloitin ensin neulomaan siitä yhdessä Woolin kanssa, mutta ei ollut mun juttu, liian vetelää, liian ohutta. Siis virkkuukoukku taas esille ja jämälankakopasta löytyi Pirtin kehräämön vihreää ja sinistä liukuvärjättyä karstavillalankaa pienet kerän loput. Laitoin ValoAnnin kaksin kerroin ja aloin virkata ylhäältä päin ihan miten sattuu kirjovirkkausta. Kuvio näyttääkin sitten hiukan maastokuviolta, vaikka ukko olikin sitä mieltä, että maastokuvion tarkoitus on ihan päinvastainen, kuin tuon liekehtivän pipon.
Koska kolmen värin kirjovirkkauksessa kulkee kaksi lankaa koko ajan "välissä" niin piposta tuli paksu ja tiivis. Koko kerä ValoAnnia meni ihan tarkkaan, tupsuun ei enää riittänyt, Tuo killtelevä on heijastinlankaa, jota laitoin tupsuun ja etureunaan. Meillä lapset joutuu pimeän maantien varteen bussia odottamaan aamuisin, joten heijastimia ei ole koskaan liikaa. Jos Pirtin villalanka tuntuu käytössä kutittavalta, niin laitan sitten trikoovuoren jälkeenpäin.
En muista koska olisin tehnyt kirjovirkkausta viimeksi, se jäi varmaan itämään alitajuntaan, kun katselin telkkarista niitä Korsnäsin paitoja joku viikko sitten.
Seuraavaksi on tilauksesssa sininen pipo valkoisella reunalla pojalle.
catarina
