Siinä se inhotus ryömi korvan takana. Värjäilin lankoja ja pata savutti, kaikki muut ötökät pysyivät pois, mutta ei hirvikärpänen!!
Missähän asti Suomen kartalla ne nyt ovat levittäytyneet, onko jo Kainuussa? Pari vuotta sitten ei vielä Suomussalmen Kuivajärvellä ollut, olin siirtänyt syysvaellukseni Ilomantsin Hattuvaaralta pohjoisemmaksi juuri hirvikärpästen inhossa. Jos tuo akilleen kantapääni ei rauhoitu niin ruskavaellus jää tekemättä, olkoon sitten hirvikärpäsiä missä vaan.
Olin taloudellinen pataa polttaessani, enkä raskinut käyttää kuivia ostopuita, jotka on talon ja saunan lämmitykseen, vaan keräilin metsiköstä ja tontin rajamailta kaikenlaista jätepuuta, ajatuksena samalla siistiä paikkoja. Kun koko päivän värjäilee niin puuta kuluu yllättävän paljon vaikka väriliemi ei kertaakaan saa kiehua. Ratkaisen kiehumisen eston sillä, että poltan pitkiä puita, siis parimetrisiä ja jos liemi alkaa kuumeta liikaa niin kiskon vaan puut ulos tulipesästä.
Mutta nyt siis oli märkiä puita ja ne savutti hyvin runsaasti. Lankoihin tuli aito aromi, joku saattaa epäillä, että lankani ovat naapurimaan metsäpaloista kotoisin.
Pikkumatamin huone tuli siivottua, löytyi kolme muovikassillista rikkinäistä tavaraa, ikeankassillinen kirpputorille ja kaikki kadonneet kynät ja hiuspampulat. Pikkumatami osaa jo laittaa itse hiuksensa ja hän rakastaa kaikkea koreaa. Aamuisin kuluu pitkä tovi peilin edessä ja lopulta päässä on monta pampulaa ja erinäinen määrä hienoja pinnejä. Jos hänen mielestään on ok, että on kolme ponnaria, niin kuka on sanonut, että saparoita kuuluu olla yksi tai kaksi. Tänä aamuna saparoita oli kolme, kaikissa erivärinen ponnari ja osa niskahiuksista oli vapaana. Se kuuluu olla niin...Tyttö on saanut paksun tumman tukan, joka ei helposti takkuunnu -ja pikisilmät. Niin ne kulttuurit sekoaa.
catarina
