Ollaan vielä messureissulla, asetelma on entinen, ukko nukkuu vaunussa ja mie olen hiljaa. Vieraampi voisi luulla, että mökötän, mutta oikeesti tuntuu siltä, että päivän puhekiintiö on täynnä ja kun ukko nukkuu niin kenellekäs mie puhuisinkaan.
Oli ihan kiva messupäivä, tapasin tuttuja käsityöläisiä ja ihania asiakkaita.
Ainoa harmi oli kun ison V:n jugurtinmaistiaiset oli vastapäätä ja pohdin, että kukas ne neuleille kaatuneet jugurtit korvaa kun ihmiset kulkivat purkki kourassa neuleiden lähellä, tungostakin oli. Myy siinä sitten jotakin villalankaa tai neuletta kun asiakas maiskuttaa minilusikalla jugurttia. Minulle tuli tunne, että en ikinä osta tuota jugurttia. Siis mainonnassakin on yläraja, mainontakin ärsyttää ja minua se alkoi ärsyttää.
Mitä ihmettä jugurttimaistiaset tekee kädentaitomessuilla.
Monien hyvien teemamessujen on käynyt samoin. Joku ärsyttävä tekijä ja näytteilleasettajat äänestävät jaloillaan, ei saada mukaan varsinaisen asian edustajia ja järjestäjät myyvät loput paikat sille kuka huolii. Seuraavaksi asiakkaat tajuavat, että eihän tää ole sitä mitä odotettiin.
Mun mielestä se on väärin, että käsityömessuille tulija maksaa 10 euroa ovella ja esittelijöinä alkaa olla markettimaistattajien taso.
No päivä ilopilkku oli, että kun jaettiin esite ensi vuoden Kädentaitomessuista niin kansikuvassa on mun tuotteita viime syksyn Elma messuilta. Siis ilmainen mainos ja se ei ärsytä...vaikka ei siitä kukaan tiedä, kenen lapaset siinä roikkuu.
Meidän piti mennä syömään ihan oikein ulos. No jalat oli niin puhki, että sanoin, en kävele, ukko sanoi, että ei kai Katajanokalta löydy parkkipaikkaa ruokapaikan viereltä, ajetaan jonnekin muualle ja ajettiin kohti leirintäaluetta. Pysähdyttiin Itäkeskukseen ja ei me löydetty sieltäkään ruokaa. Se oli kai menossa kiinni. Kysyin yhdeltä tytöltä meneekö heidän paikka jo kiinni niin vastaus oli "En tiedä mitä kello on mutta varttia vailla menee.." Ja taas väsynyttä ärsytti. Pitäköön kuivannäköiset ruokansa.
Löytyi ruokakauppa ja ostettiin omat sapuskat ja laitettiin maistuvaa pikaruokaa vaunussa.
Oli kiva lukea blogin kommenteista, että kotona on kaikki hyvin, että Naapuri on olemassa. Koira joutui olemaan pihassa 24 tuntia yksin, mutta Naapurin lapset kävi pitämässä sille seuraa.
Kotona ovat nyt ja viikonloppua viettävät Se SeitsemäsEero ja KahdeksasOtto sekä heidän hyvänä haltijana ja pyykin pesijänä Punatukkainen Tyttö. Ja puhelinkontrolli toimii. Vaikka oli se helpompaa silloin kun vielä oli lankaliittymä. Silloin saattoi olla varma siitä missä puhelimeen vastaa fyysisesti on, nyt ei sitä ihan tarkkaan tiedä, saa vain luottaa.
Aika paljon sitä ajatuksia oli jäljellä vaikka koko päivän puhuinkin..
catarina
