Meille auto on aina ollut  väline siirtymisessä paikasta toiseen. Autot meillä ovat olleet yleensä hyvin vanhoja, niitä on korjattu itse ja nyrkkipajoissa.  Parinkymmenen vuoden ajan on  minulla ollut oma auto ja ukolla omansa. Koska kuljen messuilla käsitöineni niin tarvitsen farmarin ja  mieluummin diiselin. Aikoinaan oli  kiva auto, peugeotin family malli, joka oli  rekisteröity kahdeksalle. Meillä taisi olla niitä useampi vanhana ostettu peräkkäin. vaunukin kulki perässä hyvin.

Sitten oli yksi iso mersubussi, joka piti niin kovaa meteliä, että porukka istui musiikkikuulokkeet korvilla ja matkat sujui keskustelematta. Se oli hyvä peli.

Vaihteeksi oli pari pienempää kyytivehjettä, kun ei oikein sopivaa löytynyt. Tila-autoon meillä ei ole  varaa.

Nyt  tuli tarve vaihtaa autoa kun öljyt tippui jokaiselle parkkipaikalle, eikä mittarilukema varmaan oikeasti ollut paljoa vähemmän kuin miljoona kilometriä, itämeren  yli uitettu sikäläisen romuttamon johtotähti oli saanut palvella jo aikansa meitä.

Löytyi sopiva diiselfarkku, eikä ikääkään kuin kahdeksan vuotta, kotona vasta huomasin, että hei toiset avaimet jäi sitten kai liikkeeseen. Seuraavana päivänä menin kysymään niitä ja sain vastauksen, että ei siinä  ole kuin yksi avain.

Apua, ukon avainten  ja polttoainekorkkien ja öljykorkkien  unohtamis- taipumuksen muistaen,  piti heti hankkia  uusia avaimia, että ei tarvi särkeä koko virtalukkoa matkan päällä..

Mutta mutta. Merkkiliikkeeseen piti mennä auton papereiden ja henkilöllisyystodistuksen kanssa. Autosta löytyi huoltokirjaa ja  monenmoista paperia, mutta alkuperäistä avaimen koodia ei  mistään.

Tilasin pari avainta ja ajan niiden  koodaukseen. Piti olla puolessatunnissa valmista, mutta yllätys: merkkiliikkeen avaintenkoodaustietokone oli vain uusille  autoille. -Mitä, ei mulla ole koskaan ollut näin uutta autoa! No jostain varastosta sitten löytyi joku kone, jolla tehtiin töitä 1½ tuntia, --ja mulla oli käsityö autossa ja se ainoo avain  siellä koneessa!!

Luin päivän Itäsavon kannesta kanteen sata kertaa. Ja ukko teki vakoilutoimintaa merkkikorjaamon puolella, ehkä hän aikoo korjata autossa jotakin.. esim. sen ilmastoinnin jäähdytyksen, jonka rikkiolemisen vuoksi sain auton ainakin tonnin halvemmalla, enhän ole sellaista ylellisyyttä ennenkään tarvinnut.

No lopulta sain avaimet. Lasku oli 168 euroa. Siis kaksi autonavainta, joissa ei ole  edes kauko-ohjausta.

Nyt jos joku alkaisi valmistaa autoja, joissa ei ole mitään muuta kuin mahdollisuus kulkea eteenpäin ja taaksepäin, niin  asiakas löytyisi heti.

Aloin  pohtia miten on tilanne kymmenen vuoden kuluttua kun nuo loputkin autot, joisssa voi vielä käsin  itse avata ikkunat ym.. ovat romuja. Kun  pienten nyrkkipajojen  pellepelottomat  eivät enää voi korjata mikropiirillä ohjautuvia autoja. Millä kulkee pienellä eläkkeellä oleva  eläkeläinen, entä nuoret, entä työttömät..

Yhteiskunnassa syventyvät kuilut rikkaiden ja köyhien välillä entisestään.

Tein tässä Kelan joka kotiin jakamassa  lehdessä olleen  eläkekyselyn  www.ilmarinen.fi  sivuilla ja eläke laskuri ilmoitti eläkkeekseni, jos jään varhaiseläkkeelle 62 vuotiaana 104  euroa. Kun luin ohjeet tarkemmin, niin siinä ei ole valtion, kunnan tai kirkon palveluksia mukana. Huokaus, saattaa sieltä sentään tulla toinen satanen, kun osa-aikaistyötä ym tein omia lapsia hoidellen aikoinaan.

Mutta jos joku nyt huomaisi markkinaraon sellaisen ilman tietotekniikkaa olevan auton valmistuksessa, niin heti vaihtaisin.

catarina