Tai siis Tallinnassa ja Helsingissä, mutta tuntui kuin olisi käyty jossain kaukana. Niin kaukana on savolaisten torpan rakentaneiden uudisasukkaiden ajatusmaailma ja elämänarvot suurkaupunkilaisista.Tallinnassa on käyty ennenkin, joten tarkoitus oli vaan viettää päivä laivalla merta haistellen ja lankoja ym kaupungissa katsellen. Sukkaa syntyi kansituolissa ja tanssiravintolassa. Virolaista villalankaa ostin ison muovikassillisen, valkoista värjäykseen ja liukuvärjättyjä johonkin tulevaan projektiin.
Minulle iso elämys oli käydä Pihkovalaisten Ikonien näyttelyssä. Tuntui kummalliselta nähdä ihan elävänä ne ikonit joiden mallien mukaan olen ikonimaalausta kursseilla ja kirjoista opetellut. Maavärien käyttö on ollut aikoinaan temperaväriessä todella upeaa, pehmeät vihreät, loistavat punaiset, mistä kaikkialta onkaan värejä täytynyt etsiä.
Helsingissä asuttiin vaunuinemme Rastilassa, joka on ahdas kaupunkimainen leirintäalue. Ei siellä muuten kuin nukkumassa viihtynyt ja reissattiin metrolla matkailijalipulla kaupunkiin ahkerasti. Sunnuntai-aamuna tosin ukko kävi useamman kerran vessareissulla ja kyselin jo huolestuneena onko vatsa sekaisin. Eiii -mutta tuossa yhden asuntoauton ikkunaverho on jäänyt auki ja alaston täti nukkuu kuin näyteikkunassa... sehän ukkoa vessaan juoksutti...
Vaunussa neuloin Ilonaan mekkoa pitkän pätkän.Lisään kuvat myöhemmin.
Minun oli tarkoitus katsella lapsuuteni maisemia Eirassa, muistella isoäitiäni haistelemalla vanhojen rappukäytävien kaupunkikaasun ja ruuan tuoksuja. Ajattelin myös käydä tarkistamassa "omistamani maa-alue". Kävelimmekin pitkään Hietaniemen hautausmaalla, mutta en millään löytänyt sukuhautaa. Eikä sunnuntaina saanut mistää apua. Liian kauan on edellisestä käynnistä.
Hietalahden kirpparilla kierreltiin ja todettiin, että on hinnat täysin erilaiset siellä kuin täällä maaseudulla. Tavara kyllä oli ihan samanlaista. Mitää ei ostettu. Mutta uffin kirpparin euronpäivä lauantaina tyydytti kirpparihimoni Helsingissä täysin.
Menomatkalla oli poikettu jo Lahdessa yhdelle kirppurtorille ja kotiintullessa pidettin taukoa Hyvinkään kahdella kirpparilla, joissa hinnat oli oikein laatusuhteessa.
Oli outoa liikkua ilman aikataulua, ilman pakkoa tehdä mitään , nähdä mitään, kaupunki on kuitenkin tuttu, Helsingissä olemme asuneet perheenäkin vähän aikaa joskus 70 luvun lopulla. Käveltiin, ajeltiin ratikalla, pysähdeltiin terasseille, katseltiin näyteikkunoita, katseltiin ihmisiä. Niin me korven erakot ihmeteltiin maailmaa.
Miksi ihmiset istuvat terassilla kuin teatterissa penkit käännettyinä kadulle päin? Luulin, että sinne mennään pöydän ympärille seurustelemaan, mutta tarkoitus siis lienee katsella kadullakulkijoita. Ja kadullakulkijat tietävät, että ovat katselun ja arvioinnin kohde. Ilmeisesti siksi pukeutuminen on tärkeää. Tietää terassin ohi kulkiessaan, että kaikkea katsotaan. Varsinkin nuoret naiset esiintyivät ja esittivät.
Ilmat olivat helteiset koko ajan, joten ukko keksi, että mennäänkin elokuviin sunnuntaina iltapäivän hellettä pakoon.On ne elokuvateatterit erilaisia pääkaupungissa. Isoa ja äänien voimaa, juoni nyt oli Da Vincin koodissa yksinkertainen sekava satu, mutta kokonaisuutena sopi kesäpäivään.Sai lepuuttaa jalkojaan ja istua hyvässä tuolissa.
Automatka kolmen takapenkkiläisen kanssa oli rankkaa, menomatkan helteessä he odottivat lomaansa sukulaisissa ja paluumatkalla tappelivat muuten vaan, Neuloin Kirihuivia, vielä vähän puuttuu ja sitten vimeinen kaavio.
Kotiin oli hyvä tulla. Se seitsemäsEero oli siivonnut sotkunsa, kuten meillä on yritetty opettaa. Mustat viinimarjat odottavat poimijaa, joten ulos savunhajuun ja kaamokseen, naapurimaassa taitaa metsää palaa ja rajalle meiltä on vain 70 kilometriä.
catarina
