Minulla soi korvissa huuto äitiiäitiiäitiii koko kesä. Joku kiusaa -joku ärsyttää -joku sitä ja joku tätä. Äitiiäitiiäitii saako sitä -saako tehdä -mitä tekisin.
Ja vaikka lapset ovat kysyvinään lupaa kaikenlaiseen niin silti tapahtuu vaikka mitä ihmeellistä. Ilmeisesti pienissä päissä pyörii ajatus olla kysymättä lupaa silloin kun on itse varma siitä, että suunnittelee kiellettyä asiaa. Ja minulla ei mielikuvitus riitä, ei kokemus eikä voimat koko ajan vahtia mitä tapahtuu, joten se mitä en ole kieltänyt , on lasten järkeilyssä sallittua.
Tänä aamuna oli aamupala yhdeksälle, koulujen alkaessa väki vähenee. Amanda ja äitinsä muuttavat taas kaupunkiin. Se seitsemäsEero sai opiskelijakämpän myös keskustasta ja alkaa oman elämän harjoittelun. Ja ehkä myös KuopusOtto asuu viikot kaupungissa ensi talvena. Kotiin jäävät vain sijaiskotilapsemme. Vastuut saunan lämmityksestä ja kompostiämpäristä ja postinhausta jne on jaettava uudelleen. Toivottavasti se ei tarkoita myös pyyntöä viikkorahan korotuksesta, hoksaavatkohan?
Nyt odotan, että saan laittaa huoneet uuteen järjestykseen. Saan taas kellarikerroksen huoneen vieras-työhuoneeksi. Ukkokin haaveili sitä itselleen "ateljeeksi", katsotaan miten käy. Vintille jää kaksi tyhjää huonetta myös, no ovathan ne viikonloppuhuoneina tarpeen jatkossakin.
Kun on iso lauma, niin paras tapa elämän rauhoittamiseen on oma huone jokaiselle, vaikka pienikin, mutta kuitenkin yksityinen alue, jonka siivouksesta omistaja on vastuussa. Aikoinaan meillä asui viisikin lasta samassa huonessa, silloin kun tätä rakennettiin. Kai se aikamoista meteliä oli, mutta heistä on kasvanut sosiaalisia ihmisiä.
Helteinen päivä on taas tulossa, lähden tästä suopursulientäni katselemaan ja värjäilemään lankoja.
catarina
