Lähes pimeässä hetki sitten vielä uitin lankoja padassa, sain kuin sainkin aikaan juuri sen oliivinvihreän eri sävyineen, josta olin haaveillut, taskulampun valossa ei se ihan näkynyt, mutta kun toin langat saunalle kuivumaan niin olin hyvin tyytyväinen. Liukuvärjättyä huivilankaa olen värjäillyt messuja varten myyntiin sinivihreää, erilaisia ruskeita ja tuo oliivi.
Huomenna torstaina sitten taas pakataan vaunu ja messutavarat sinne, kolme lasta lähtee samaa matkaa sukulaisiin viikonlopuksi, joten eletään ukon kanssa asuntovaunussa kaksin Rastilan leirintäalueella. Tulee halvemmaksi kuin hotellireissu Helsingissä. Tavarat kulkee vaunussa paremmin kuin peräkärryssä.
En ole ennen ollut näillä Wanhan Sataman kädentaitomessuilla, samassa paikassa kylläkin usita kertoja Naisten joulumessuilla. Mutta kokeillaan nyt millaista siellä on.
Jos joku blogini lukija messuille tulee, niin minut saa kyllä tunnistaa :-) saatanpa jaella pikku lahjuksenkin.
Huomaatte varmaan, että matkakuumetta ja messustressiä on, aina jännitän syksyn ensimmäistä myyntitapahtumaa. Sitten se alkaa taas sujua omalla vauhdillaan.
Joskus mietin mitenkä paljon rikkautta käsityöt ovat aina elämääni tuoneet, aina olen jotakin tehnyt ja nyt vasta aikuisena olen löytänyt myös luovuuden ja uskallan sitä toteuttaa. Messuilla saa sitten palautteen työstään.
Palaan kirjoittelemaan ehkä vasta ensiviikolla, jos leirintäalueella ei nettiyhteys toimi.
catarina
