Joten ehkä hiukan parempia kuvia jatkossa :-) Se vaan ilmestyi kirjahyllynn kulmaan omalle paikalleen mihin Eero sanoi sen jättäneensä, jossakin oli ollut. Ei kukaan tiedä.
Tänään oli tehokas päivä. Silloin kun omat lapset, tai omatekoiset, omiahan nää kaikki on :-) olivat pieniä väsytti aina, aamulla, päivällä, illalla. Oli vuosia, jotka kuluivat vauhdilla samassa arjen pyörityksessä kuin kaikilla muillakin lapsiperheillä. Niin siis ajatus oli se, että silloin toivoin, ettei aina väsyttäisi. Tiesin, että edessä on vähempiuniset vuodet, kun ikää tulee, mutta miksi ei ihmistä ole tehty niin, että silloin kun vähempään nukkumiseen on tarve, niin ei väsyttäisi. Nuorempana väsytti, nyt ei ja käytän sen hyvin hyväkseni.
No niin siis herään aikaisin nykyään tai ukko herää mutta se on sama asia kun siihen herään minäkin. Ja tänäänkin herättiin puolikuudelta. Kello soi kyllä uskollisesti joka aamu puoliseitsemän, tai ei kello soi vaan eteläsavon radion Jouni on taas palannut lomalta ja herättää äänellään :-)
Kalenterissa oli tälle päivälle yksi lääkärikontrolli ja viikonlopun kauppaostokset tietenkin. Ensin oli ajatus, että ukko vie pikkumatamin eskariin, ajaa kotiin, minä siivoan sillä aikaa ja sitten lähden kyytimään yhden lapsen sinne lääkärikontrolliin.
Kun herättiin niin aikaisin sanoin, että taidankin siivota, lähden heti aamulla kaupunkiin mukaan ja ollaan sitten koko päivä kaupungilla ja hoidellaan sata asiaa, sen kalenterimerkinnän lisäksi.
Ukkopa pomppasi vauhdilla ylös ja takertui imurinvarteen, ei siinä ehtinyt edes kahvia juoda, huh, minä heitin matot parvekkeelle ja moppasin sitä mukaa kuin hän imuroi. Vähän vielä pölyrättiä ja vessansiivousta ja puuroa kiehumaan ja kahvi tippumaan. Lapset olivat ylen hämmästyneitä äänekkäästä herätyksestä. Mutta klo 8 starttasimme kaupunkiin ja viikkosiivous oli tehty.
Kaupungilla houkuttelin ukon vaatekauppaan uutta t-paitaa ostamaan. Oli niin tehokas myyjätyttö, että pussiin pakattiin siisti sisäpusero, housut, parit bokserit, mutta ei t-paitaa. Se oli työvoitto. Nimittäin ukko ei juuri vaatteita ostele.
Koska talosta oli vasta kolmasosa, eli keskikerros siivottuna niin piti keksiä lapsille joku houkutus vintin siivoukseen. Kännykkäkauppa tarjosi prepaid liittymiä halvalla. Ostettiin kaksi. Puheaikaakin sai 17 euroa, saa riittää jouluun asti. Kun nuo kaksi kullanmurua joutuu kulkemaan bussilla niin on ehkä hyvä, että on kännykkä mukana, ja vaikka ovat samassa luokassa, niin pitää olla molemmilla tietenkin oma. Kyllä oli pienten koululaisten ilmeet hyvät, olipa kullanarvoinen aarre se toisten kauan sitten hylkäämä kaamea kapula, jollaiset kotoa molemmille löytyi. Toisella varmaan ei akku kestä päivän loppuun, kun sattuu olemaan pari peliä..ja yli tunnin bussimatka.Ei hän puhelinta käytä, mutta se matopeli! vau!
Nyt tuli hyvin huoneet siivottua vintillä. Ja toinen jo sanoi, että otahan sitten kännykän pois jos mun huone ei ole siisti, haluan pitää sen siistinä--katsotaan, katsotaan :-)
Oli kiva tulla ihan rättipoikkiväsyneenä kaupunkikierrokselta, kun ei tarvinnut alkaa siivota, oli vain ruuanlaittoa ja kännykänkäytön opettelua. Alkeista piti aloittaa. Toinen oli sitä mieltä, että helppohan sitä puheaikaa on ladata, pannaan vaan tepseli seinään. Ja toinen kysyi saako kuunnella sängyssä musiikkia- mitä?? siis sitä piipitystä vanhasta nokiasta?? Mutta lapsen korvissa se olisi ihanaa musiikkia kun kännykkä on Oma.
Meillä on yleensä saanut kännykän vasta yläasteelle mennessä, mutta aika muuttuu ja pakko on seurata mukana. Upea keksintö nuo etukäteen maksetut liittymät. Kun nyt perheessä on hankittu kännykkä jo monelle niin vain yksi käyttäjä ylitti sovitut maksurajat ja siitäkin on jo vuosia. Noita prepaid liittymiäkään ei ole ennen kokeiltu.
Meemejä on kaksi mietinnässä, kunhan tässä kerkiän..
catarina
