Oli vielä niin kesäinen viikonloppu, viihdyinkin ulkona väripadalla molemmat päivät, vaikka en kovin paljon aikaan saanut.
Ne viime viikon mataravärjäykset meni hiukan pieleen, liemi tuli hyvä, ja yksi vanha florica kerä värjääntyi hyvin, mutta sitten loput tulikin kirjavaa. Minulta loppui se kehräämön karstalanka, jota kasvivärjäyksissä käytän ja heitin pataan silkkivilla vyyhdin. Se ei tykännyt ja jäi kirjavaksi. Ensi kesänä sitten uudelleen. Jos ei sienet vielä innosta kokeilemaan.
Vaihdoin teollisiin villaväreihin ja teen muutaman kokeilun liukuvärjättyjä vyyhtejä messuja varten. Ne Tallinnasta ostetut liukuvärjätyt langat inspiroivat omaan värjäykseen. Ukko keksi pellepelottomana systeemin, jolla saan monta metriä yhtä väriä ja sitten seuraavaa ja niin monta kuin mielikuvitus ja pata vetää. Vyyhteäminenkin on sähköistetty. On uusi " vyyhdinpuu" ja vanha lastenvaununpyörä ja vanha akkuporakone ja jo syntyy vyyhtiä...
Voisinpa melkein jo sanoa että pieni yritykseni on teollisen vallankumouksen kourissa kun ukko viettää ansaittuja eläkepäiviä. Hankalia nuo entiset esimiehet eläkkeellä ollessaan, mun kahvitunnitkin on nyt minuuttiaikataululla varkain vietettävä, kun hän on pomo. Yritän joskus hiljaa kuiskata, että tää on vain sivutoiminen, osa-aikainen..käsityöyritys, mutta hän on tainnut ottaa johdon käsiinsä ja pian ilmoitan että neulopa itse ne tuotteekin kun suunnitelmia latelee, että millainen se kaupaksi menee hänen mielestään.
No leikkiähän tämä, hauskaa meillä oli väripadan ympärillä ja seitikkimetsään ukko lupasi mennä itse, minä kun pelkään lähistöllä liikkuvia karhuja.
Neiti ja poika pitivät hauskaa lähettelemällä toisilleen uusilla puhelimillaan tekstiviestejä ja sain minäkin muutaman: "Aiti, mitasina teet?minä osa kirjotaa teksti Visti" Tai toiselta: "Äiti kosa saan pelatapleikar" On ihan oikeasti hyvää harjoitusta tuo näpyttely mutta viestit saa toistaiseksi ohjautua vain perheen sisälle.
catarina
