Tuli se pohjalliskasa valmiiksi eilen iltamyöhään, koko päivän niitä teinkin.
Tuntuu ihan oudolta kun on vain neljä lasta kotona. Meteli ja söheltäminen on vähentynyt iltaisin ainakin 50 %. Kolme murkkupoikaa erivaiheissa oli aika äänekäs joukko, mopoineen ja kavereineen. Nyt on vain yksi..
Mietin, että viimeksi on ollut näin pieni lauma kotona ennen vuotta 1982, jolloin viitonen syntyi. Kahdeksan on ollut suurin joukko jokapäiväisessä elämässä, kun kaksi vanhinta oli opiskelemassa niin tulivat ensimmäiset laina-lapset, ja lukumäärä pysyi samaana.
Ja kun Ruskeatukkainen tyttö teki pois muuttoaan, saimme Neidin silloin 5v. Pitkään silloin mietimme vieläkö jaksamme aloittaa pienen lapsen kanssa. Puolen vuoden kuluttua meillä oli taas yhteensä neljä pientä. Nuo lainalapset ovat tulleet meille oikeastaan etsimättä, olimme monta vuotta lomakotina ja olimme ilmoittaneet että voimme tarjota kodin 1-2 lapselle. Punatukkainen tyttö ja Ruskeasilmä olivatkin olleet meillä kolme kesää ja joulun ennen lopullista muuttamistaan tänne.
Viisivuotias pikkuneiti tuli silloin aikoinaan silmät pyöreinä ihmettelemään vilkasta perhe-elämää ja seuraavana kesänä meille tuli taas kesälapsia, naapurit olivat vihjanneet, että meille voisi "mahtua". On jo monta kesää kulunut ja talvet siinä sivussa. Ihanaa elämää, vaikka kyllä välillä voisin muutaman "ihanuuden" jakaa. Esimerkiksi nämä aamutappelut ennen kouluunlähtöä, kuka kaipaa..
Enhän minä elämää näin suunnitellut, päivä kerrallaan on eletty, raollaan olevia ovia on ollut edessä monta kertaa ja kukin oven aukaisu on johtanut uuteen vaiheeseen.
Edessä on tänään pikainen työmatka Joen kaupunkiin, jospa siinä sivussa löytäisin puiset? tai addit? kuutosen hyvät pyöröpuikot. En saa mohairhuivia neulottua enää enempää pitkillä puikoilla.
Iloa jokaisen lukijan syysaamuun, syysaamu siksi, että kurjet huusivat aamulla suolla.
catarina
