Minä en varmaan ole tajunnut oikein tätä blogijuttua. Minä nimittäin en osaa ottaa oikealla tavalla kiitosta vastaan, hämäännyn, ja tulee sellainen olo, että olenko kirjoitellut sijaisperheestämme kiitosta ja sädekehää pään päälle odotellen.Tajuan kyllä, että haluatte kertoa lukeneenne näitä juttuja. Sijaisperheistä, lomaperheistä ym on valtava pula, uutiset kertoivat juuri, että yksin Helsingissä huostaanotetaan satoja lapsia vuodessa. Ehkä nää mun jutut herättää jonkun kiinnostumaan, että ihan tavallinen perhe voi tarjota kodin vaikka yhdellekin lapselle.
Se on meille työ, ihan varmaan jokainen, joka työtä saa tehdä , haluaa tehdä työtä, joka antaa itsellekin hyvän olon, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.
Tämä oli mun valinta, koko silloisen perheen valinta, toisena vaihtoehtona oli jatkaa epävarmoissa sijaisuuksissa kolmivuorotyössä hoitoalalla ja kuljettaa kolmea lasta päiväkotiin. Joten siis oma itsekkyys ja mukavuudenhalu ovat tässä olleet , samallahan aloitin tän käsityöyrityksen ja saan todella tehdä sitä mitstä elämässäni nautin. Päällekkäin, lomittain. Eli lasten asiat menee pääasiassa, ja siihen sovitan kaiken muun.
Käsityöyrittäjyydessä on sekin hyvä puoli, että lapset oppivat työnteon merkityksen, he näkevät ja osallistuvat työhön ja pääsevät messuille mukaan myymään.. vaikka ei se meitä elätä niin lapsista se tuntuu työltä.
Jatkan näitä ajatuksia illemmalla, nyt on lähtö viemään eskariin ja hammaslääkäriin ym..
catarina
