Lupasin tytöille, että tehdään marjapiirakka heidän keräämistä metsävadelmista. No niitä on nyt kerätty neljä päivää. Viisi vadelmaa kerrallaan pakastimeen -tyylillä. Mutta kyllä ne piirakkamarjat siitä kasaantuu. Litrasta saa jo pellillisen piirakkaa, vähempi ei meille riitä. Nyt pikkumatami ja neiti 11v. varustautuvat marjanpoimintaan paksuin vaattein, vadelmien joukossa kun on metrisiä nokkosia.
Eilen kävin etsimässä luonnonväreillä värjäyksen kemikaaleja. Olen pitkään värjäillyt lankani teollisilla huopatehtaan villaväreillä, mutta nyt vanha harrastus kasvivärjäykseen taas innosti. Ukkokin kun lupasi kerätä seitikkejä. Ilmeisesti haluaa sillä tavoin vältää syksyisen puolukanpoiminnan.
No paikallinen apteekki myi viimeiset alunat sikakalliilla. Otin myös viinikiveä ja kuparivihtrilliä. Ne oli kaikki pakattu hienoihin muovipurkkeihin apteekkityylillä. Eli sisältö on varmaan arvoltaan korkeintaan kymmenesosa purkin hinnasta. Parikymppiä mokomista määristä, huh.
Apteekissa ei ollut tinasuolaa eikä rautavihtrilliä. Mutta sain älynväläyksen, muistin, että eikös se ole sama aine jota punamultamaalauksessa käytetään lisänä. Ja marssin rautakauppaan -ja rautakaupasta ulos NELJÄ kiloa rautavihtrilliä mukanani. Neljän kilon hinta oli sama kuin 200 gr apteekissa olisi ollut, jos siellä olisi sitä myyty. Rautavihtrilliä tarvitsen hyvin vähän, se on aika paha aine, haurastuttaa helposti langan. Joten jos en ala keittämään punamultamaalia niin tuo neljä kiloa riittää minulle moninkertaisesti mitä ikinä lankoja värjään.
Punamultaakin on varastossa muutama kilo ja erivärisiä, käytän sitä temperaväreihin ikonimaalauksessa.
Kamera on taas jossakin, jonne eikukaan ole sitä vienyt. Pojat harrastaa itsensä kuvaamista, kuvina ja videona. Ensin kuvattiin kaikki mahdolliset temput skeittilaudalla kesäisin ja lumilaudalla talvisin, tyyliin Otto hyppää, Eero hyppää, kaverit hyppää. Nyt on vuorossa mopo hyppää ja jätkä lentää...Onneksi vain harkitusti.
iloa lukijani päivään
catarina
