Mattopyykki on ollut aina jotain erikoista ihanuutta. Lapsena äidin kanssa matot kärrättiin äidin pyörän tarakalla rantaan, jonne piti mennä aikaisin aamulla, että pääsi heti pönttöön. Jos aikuisia ei ollut kovin paljon niin minäkin sain hypätä omaan tynnyriin. Hyvä kun jotenkin sieltä ylettyi veteen harjoineen.
Siis tarkoitan puusta rakennettua laituria, jossa oli upotettuja tynnyreitä, joissa sitten seistiin, ja oltiin siis samalla tasolla vedenpinnan kanssa. Sen parempaa matonpesupaikkaa ei liene keksitty, mutta ei niitä enää ole. Mäntysuopavaara vesistöille!
Minä pesen mattoni nykyään laiskasti painepesurilla tai pikkumatot pesukoneella. On ihan oma kone niitä ym isoja peittoja ja talvihaalareita varten, vanha LaitosPeko jossa ei linko enää toimi, tai toimii liiankin hyvin eli koko kone kulkee pitkin kellarin kodinhoitohuonetta..
Mutta painepesurilla se sujuu kivasti ja pojatkin saa apuun. Ensin liotan matot -siihen tarkoitukseen minulla on hyvin kätevät pyörillä varustetut liotusastiat, kahdet KOTTIKÄRRYT . Vesi tulee pumpulla järvestä ja sitä näillä Saimaan vesistön alueilla vielä riittää.
Eilen kun tultiin kotiin keräsin kuivat matot pois ja pesin vauhdilla uudet matot kun ukkonen jyrisi lupaavasti kauempana. Sain matot kuivumaan ja ehdin kerätä kypsyneet mansikatkin ennenkuin taivas repesi ja kasteli, satoi ihan maahan saakka.
Olin muuten kahden päivän lomalla onnistunut kasvattamaan valmiiksi kuivattua tilliä...aurinkokuivattua..luomua.
Eipä minulla kasvimaata muuta olekaan vain yksi "lava" tilliä, persiljaa ja salaattia. Ei ole oikein mun juttu tuo viljely, ehkä sitten eläkepäivinä.
Tänä aamuna vain 7 aamupalalla.. ja lähdetään taas matkaan, kun poikien ruokavarastot on täydennetty, pyykit pesty ja tupa siivottu.
Edelleen tyttöreissu. Mukana pikkulikat ja neiti 11v. -mennään toiseen suuntaan vaihteeksi, mutta kehräämöllä en nyt käy, enkä muutenkaan lankaa osta.
Yksi yö vain ollaan. Eikä nyt pojat uskalla enää söhlätä, toivon.
catarina
