Taas yritän laskea montako tänään on syömässä, aamulla kai 7 lasta ja vain kolme aikuista...
Minulle kai riittää yksi pyhäpäivä silloin tällöin. Kun lauantaina juhlittiin juhannusta auringossa ja hyvän ruuan merkeissä (kiitos kokkitytölle) niin sunnuntai tuntuikin jo työpäivältä. Ukko lähti heti eilen aamulla viemään laivakokkitytön avonsa kanssa satamakaupunkiin ja samalla meni vanhaa äitiään katsomaan, sekä niitä muita Haukkavuoren juurella asuvia.
Tässä kuva pojan pihalta ylöspäin, Amanda sanoo tuota Juustolinnaksi, kun käy enonsa luona.
Kun ukko oli pois jaloista niin sain asuntovaunun siivousinspiraation. Petivaatteet pyykkiin ja sohvien patjat tuuletukseen. Lattianpesu on nautinto asuntoavaunussa verrattuna talon neliöihin (kolme kerrosta ja yli 100 neliötä/ kerros) vasta illemmalla tajusin, että taitaa naapurissa olla rippijuhlat. Meille jäi vielä ruskeasilmainen tyttö avonsa ja Jaakon kanssa ja tämä maalaistalon poika halusi auttaa sahaamalla moottorisahalla puupinoa pienemmäksi. No toivottavasti ei kovin pahasti häiritty, kun nuo päivät meni mulla sekaisin, olin jo ihan maanantaisssa eilen.
Pyörälenkilläkin kävin illalla, pitää alkaa harjoitella, jos tänä kesälomana pääsisinkin muutaman päivän pyöräilyvaellukselle. Se pyöräily ei tuntunut haittaavan akillesjänteen tulehdusta, joka kiusaa vielä ajoittain.
Asuntovaunun patjoille pitäisi tehdä jotakin. Pesu? Uudet päälliset? Niiden irroittaminen lienee pesuun mahdoton operaatio, kun on ne napit, enkä ole verhoilua koskaan tehnyt. Mittailin niitä ja totesin , että irtopäällisiinkin tarvitaan 15 metriä kangasta, ja sitten pitäisi uusia verhotkin. mitähän sitä viitsisi, ostanko vaan pari pulloa vaahtopesua..mutta ei sillä kyllä saa pikkumatamin ja Amandan viime kesän sotkuja pois.
tällaista maanantai aamuna
catarina
