Minulla oli lapsuudesta säästössä muutama peltinen karamellirasia, jotka isäni oli meriltä tuonut. Ne olivat lapsuuteni ja nuoruuteni aarteita täynnä aikoinaan. Nappeja ja sellaista. Vanhintytär sai ne jossain vaiheessa ja kirpputoreja kierrellessä on joku muukin kaunis peltipurkki tarttunut mukaan.
No tässä kerran löysin kauniin pyöreän rasian , joka oli täynnä vanhoja ompelutarvikkeita. Keräsin ne aarteet talteen itselleni ja ostin tilalle uudet. Nyt rasia matkasi keskipohjanmaalle.
Toivottavasti napeista, langoista ja neuloista on iloa
Minun lapsuuteeni kuuluivat napit, joita ei koskaan heitetty pois, samaa tapaa noudatan edelleen. Rakensin upeita leikkejä nappien kanssa. Minulla oli koko kuninkaallinen hovi, vieläkin muistan millainen oli Kuningatarnappi..lasinen ja hieno iso ja Kuningas oli kullanvärinen metallinappi, jossa oli joku vaakunakoriste. Hovin lisänä oli se köyhä kansa, siinä oli rikkinäisiä nappeja ja likaantuneita kangasnappeja, lapsen silmissä rumia nappeja.
Silloin mielikuvitus antoi leikille sisällön, ei siihen aikuisen ohjausta tarvittu.
catarina
