Sadepäivän ratoksi ja kun saatiin lapsien hoitokin järjestykseen, kiitos Ville ja Johanna, ajeltiin Hiirolan kehräämölle. Nyt on muutama kilo ehkä ei ihan kolmeakymmentä, huovutusvillaa ja pari säkillistä lankaa, angora ja villalankaa.
Pitää aloittaa syksyn messutyöt. Huovutan pohjallisia ja langoista osan värjään myyntiin, siis pata pihassa alkaa kiehua ja ukko lupasi auttaa pohjallislevyjen huovutuksessa, se on aika rankkaa rullausta. Mutta se alkuun pääseminen.
Kun oli ajettu muutama kilometri kotipihalta niin kauhea paniikki iski, ei ollut käsityötä mukana, yritin ehdottaa, että voitais kääntyä takaisin, mutta ei. Kai ihminen nyt voi yhden päivän olla tekemättä, oli ukon kommentti.
Kesken olisi ollut vihertävä Samos huivi , olin ajatellut, että saisin sen tuolla 300 km päivän ajelulla valmiiksi.
Kirpparilta ukko löysi yhtenä päivänä lankoja. Kartiolla olevia nimettömiä lankoja ja kun hän löydöstään soitti niin sanoin, että osta ihmeessä. Kunhan saan tutkittua mitä musta muovisäkki pitää sisällään niin laitan kuvia, ne ei ole ihan ohuita neulekonelankoja, osa on ihan villaa.
Sitä minun on pitänyt kysellä, että osaako kukaan neuvoa millä vehkeellä saa kerrattua ohuet langat kaksi-kolmisäikeisiksi. Rukkia ei ole. Tavallisella langankerijällä saa kyllä ne kerälle, mutta siihen ei tule kierrettä yhtään.
No nyt saunaan ja huomenna pidän vapaapäivän, tai olihan tänäänkin koko iltapäivä vapaata. Vien pari poikaa judoleirille Heinävedelle ja ajattelin käydä Kerman saven tehtaanmyymälässä ja Valamossa. Jos vaikka joisin munkkikahvit luostarissa ja kävisin Saarikosken haudalla katsomassa onko siellä nyt kyniä ja pieniä pulloja hänelle tervehdykseksi tuotuna.
catarina
