Sata vuotta on lopulta lyhyt aika suvun elämässä. Muistan Mimmi-mummoni kertoneen, että hän syntyi saunassa, Nurmeksen sivukylillä. Äitini syntymän aikoihin oli jo ehkä kätiöitä auttamassa nyt jo rajan taa jääneessä Suojärven pitäjässä. Minä synnyinkin sitten jo Kätilöopistolla Helsingissä ja eilen siitä tuli 56 vuotta.
Vietin vapaapäivää ystävien kanssa, jotka veivät minut savusaunaan
Se oli ensimmäinen savusaunakokemukseni, mutta niin siihen ihastuin, että varmasti toisenkin kerran noita lempeitä löylyjä haluaisin kokea.
Saunan jälkeen oli mielettömän ihana rento olo, kuin syntymä uudelleen, jollaista ei saavuta sähkösaunan tulisessa kuumuudessa eikä kotisaunan jatkuvalämmitteisellä kiukaallakaan.
Siinä eilen illalla kotiinpäin ajellessani mietin sukupolvien naisia, saunassa syntyneitä ja synnyttäneitä äitejä, isoäitejä, itseäni ja tyttäriäni tuossa ketjussa.
Sukututkimusta tehdään yleensä isälinjaa seuraten, mutta jos syvällisesti ajatellaan, niin äitilinja on lopulta se ainoa oikea ja varma. Minulle on aina ollut riemastuttavaa löytää kirkonkirjoista piikatyttö lapsineen. Hänen on ollut pakko olla vahva ihminen selviytyäkseen aikanansa ja sen vahvuuden toivon kantavan meitä suvun nykyajan naisia niin erilaisissa vaikeuksissa esiäiteihimme verrattuna.
catarina
