Ja aina tulee kyynel silmään. Tänään se laulettiin  (aika vaivaisesti tosin)  tyttären valmistujaisissa. Sain luvan laittaa   kuvankin, joka on oppilaitoksen pihalla otettu. Amandan feresi on myös mun tekemä.

Juhla oli lapsen ja häntä  viihdyttävän mummin mielestä  hirveän pitkä. Lattialla kiemurteleva tyttö  totesi kahden tunnin, monen juhlallisen  puheen ja runonlausuntojen jälkeen kuuluvalla äänellä: "Mummi koska tää loppuu, mie kuolen nälkään..."

Viihdykkeenä oli  lapsella pieni Gameboy -peli, jota me yhdessä pelattiin ja  Aku Ankan pompittaminen alkoi jo mummiltakin sujua, vaikka en ole ennen noihin pelijuttuhin puuttunut. Pelin pieni piipitys oli ehkä pienempi häiriötekijä kuin äänekäs tylsistynyt lapsi.

Eväät olisi myös olleet paikallaan

catarina