Kivaa on tehdä juhlamekkoja. Ja tyttöjä riittää. Kolme heitä on omatekoisia, kolme lainalasta ja kolme tytärten tyttäriä.
Tänä keväänä kaksi opiskelijatyttöä valmistui ammatteihin ja toiselle sai tehdä mekon.
Malli kietaisumekkoon on Modasta, kangas on oikeesti enemmän kuin kuvassa pronssiin vivahtavaa taftia, jossa brodeerattuja kukkia kuin kolmiulotteisesti. Perjantaina piirsin kaavat 34 ja leikkasin. Eilen ompelin ja aika vähän jouduttiin tekemään muutoksia sovitusvaiheessa. Malli oli helppo, aikaa kului työhön noin 6 tuntia.
Tottakai se näyttää päällä upealta, helman leveys ei tuossa henkarissa parvekkeella edes näy.Pari nappia pitää vielä laittaa piiloon, että alapuolen helma ei kurkistele kuten kuvassa. Kun lisänä on ruskea samettibleiseri, jonka ompelin syksyllä hänelle isonveljen häihin ja kengät löytyi isonsiskon varastoista ja korunkin teki isosisko, niin on täydellisen sievä lähihoitaja.
Muistelin samalla miten minä aikoinaan valmistuin sairaanhoitajaksi, juhlapukuna oli tietenkin se valkoinen hoitajapuku, ei ollut housuasuja sairaalassa, ja kokoalushamekin piti olla ja valkoiset sukkahousut ja valkoiset nauhakengät. Silloin oli ensimmäinen vuosi kun myssyt oli pois käytöstä. Opiskeluaikana oli meillä vielä ne sisarmyssyt.. Tärkätyt ja niin ihanat, viimeiseen myssyyn sitten kirjoiteltiin nimikirjoituksia kurssikavereilta, se lienee vielä tallella.
Mekkoon piti ohjeen mukaan ostaa 3 metriä kangasta, vähän epäilin, että saan sen pienemmästäkin määrästä, mutta kuitenkin ostin kun se oli edullistakin, 7,90 /m. No sitä jäi silppujen lisäksi lähes 80 senttiä! Jos malli on modassa ja ohjeena eurokankaan kangas niin tahallaanko sitä myydään liikaa??En halua ylimääräisiä isoja tilkkuja ennestäänkin täysiin kangasvarastoihin. No tein siitä vielä pienen pussukan, käsilaukuksi. Kuva siitä myöhemmin.Mutta eipä tullut valmistujaismekolle kovin paljon hintaa, ja tytär sai juuri sellaisen kuin halusi, kaupasta ei ollut löytänyt.
Silloin kun lapset oli pieniä ostin kangasta kahden vaatteen verran ja sain siitä aina kolme...Aina tein jotain pientä eroavaisuutta, vaikka kangas olisi sama.
Oma rakkain ja aina päällä oleva juhla-asuni on karjalainen feresi. Kun aloittelin aikoinaan sukututkimusta luulin olevani eteläsavolainen/ uusimaalainen, mutta löysinkin esivanhemmistani karjalaisuutta ja samalla ymmärsin jotain itsestäni enemmän.
catarina